Perusperiaate on, että tekijänoikeus kuuluu teoksen tekijälle eli sille, joka on luonut teoksen. Teoksenoikeuslaki suojaa sekä koti- että ulkomaisia teoksia. Tekijänoikeussuojan aika on 70 vuotta tekijän kuolemasta.

Teoksia ovat esimerkiksi kirjat, lehdet, tietokoneohjelmat, valokuvat, näytelmät, elokuvat ja maalaukset.

Tekijänoikeudella pyritään edistämään kirjallisuuden ja taiteen sekä yleensä luovan työn tekemistä luomalla sen tekemiselle tekijän kannalta suotuisat olosuhteet.

Tekijä on se henkilö, joka on luonut teoksen. Tekijänoikeus syntyy vain sille henkilölle tai niille henkilöille, jotka ovat osallistuneet teoksen luomistyöhön. Tekijä on aina luonnollinen tekijä. Jos tekijöitä on useampia, puhutaan yhteisteoksesta (esim. tietokoneohjelma, oppikirja).

Suomessa tekijänoikeus syntyy lain nojalla automaattisesti sillä hetkellä, kun teos on luotu. 'Merkin'(ympyröity c) käyttäminen ei luo tekijänoikeussuojaa. Mutta merkin käytöllä on palvelullinen merkitys, sen avulla saadaan vinkki teoksen luojasta ja vuodesta.

Suomessa tekijänoikeutta säädellään tekijänoikeuslailla (404/61) ja asetuksella (441/61). Näitä muutetaan ajankohtaiseksi tarpeen mukaan. Lisäksi kansainväliset tekijänoikeusalan sopimukset sitovat myös Suomea.

Poikkeuksia ovat mm. siteeraus ja yksityinen käyttö. Julkistaminen tekee teoksesta 'yleisemmän', jolloin tekijän yksinoikeus ns. kapenee. Tällaisesta teoksesta saadaan lainata eli siteerata, kunhan lähdeviittaukset tehdään huolella hyvän tavan mukaan.

Yksityiseen käyttöön saa julkistetusta teoksesta tehdä muutaman kappaleen. Tämä mahdollistaa sen, että tietyistä teoksista (valokopioida kirjan, nauhoittaa TV-lähetyksen, nauhoittaa radiosta,...) saa omaan käyttöön tehdä muutaman kopion ilman tekijän erillistä lupaa. Poikkeuksena ovat tietokoneohjelmat, niistä ei saa tehdä kopiota.

Tekijänoikeusalan viranomaiset ja organisaatiot Suomessa ovat:

• Opetusministeriö ja tekijänoikeusneuvosto
• Teosto
• Gramex
• Kopisto
• Kuvasto
• Kopiraitti
• BSA - Tietokoneohjelmien käytön valvonta (kansainvälinen)

Opetustoiminnassa on lähes välttämätöntä käyttää toisten tekemiä teoksia. Viime kädessä opettaja itse päättää, mitä opetusmenetelmiä ja opetusmateriaalia hän käyttää sekä miten opettaa.

Opetustilanteessa on kyse esittämisestä ja opetustoiminta on julkista. Näin ollen tekijänoikeusasioita on tulkittava niin, että esittäminen on julkista. Opetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, opettajien työn helpottamiseksi ja riitojen välttämiseksi mm. valokopiointi ja eräiden tv-ohjelmien nauhoittamista koskevat järjestelyt on hoidettu erillisin sopimuksin.
Valokopioida saa samasta julkaisusta saman lukukauden aikana samoille oppilaille 20 sivua tai enintään puolet julkaisusta. Koko julkaisua ei saa kopioida koskaan. Näissä rajoissa opettaja saa tehdä kopiokappaleen kullekin oppilaalle ja muutaman kappaleen itselleen.

Tietokoneohjelmista vaaditaan lisenssit. Skannauksessa on myös omat rajoituksensa. Yksituiseen käyttöön saa skannata esim. kirjoista tekstiä ja kuvia, mutta opetuskäyttöön ei. Silloin tarvitaan lupa oikeudenhaltijalta.

Opettaja tekijänä

Opettajan tekijänoikeutta ei ole käytännössä juurikaan pohdittu. Opettajan työtä ovat leimanneet perinteet; työ on ollut sekä opettajien, hallinnon, oppilaiden että suuren yleisönkin silmissä opettamista luokassa oppimateriaalin avulla. Vuosien mittaan uusien opetusmuotojen ja -välineiden lisääntyminen ovat pakottaneet myös arvioimaan uudella tavalla opettajan tekijänoikeuksia.

Tavanomainen tuntien tai kurssin valmistelu sisältyy edelleenkin opettajan työhön. Asia muuttuu monimutkaisemmaksi, kun opettajalta edellytetään normaalin valmistelun lisäksi koko kurssin tai opetuskokonaisuuden opetussisällön rakentamista ja opetusmateriaalin laatimista. Lisämietintää voi aiheuttaa opetusmuoto, opetetaanko lähi- vai etäopetuksena. Muistettava on myös ylittyykö teoskynnys. Yleensä opettajan normaalin valmistelutyön tulos ei ylitä teoskynnystä. Järkevintä olisikin sopia aina työnantajan kanssa siitä, kenelle materiaali kuuluu ja miten materiaalia voidaan vastaisuudessa käyttää koulutuksen järjestäjän opetuksessa.

Opettajan tulee muistaa tekijänoikeusasiat myös ohjatessaan oppilaitaan. Rajoitusten, sääntöjen ja ohjeiden kertominen on tärkeää etenkin, kun tietokoneet ja Internet ovat arkipäivää koulumaailmassa. Jatkuvaa valvontaa ei voida olettaa, niinpä asennekasvatus on tärkeää. Opiskelijoiden töissä ja tuotoksissa pätevät em. tekijänoikeudelliset seikat. Oikeus tuotokseen on opiskelijalla ellei muuta sovita (esim. sovellusprojektien sopimukset). Myös yhteisomistajuus on mahdollinen, jos opettajan tms. osuus tuotoksessa on selkeä.