Edellä nähtiin, että sekä kokonaislukujen (etumerkillinen tai etumerkitön), liukulukujen (yksinkertainen tai kaksinkertainen tarkkuus) että merkkien tallennus tapahtuu käyttäen yksiä ja samoja 8 bitin ryppäitä, tavuja. Erilaisille tietoalkioille varataan eri määrä tavuja, kokonaisluvulle kenties kaksi, yksinkertaisen tarkkuuden liukuluvulle neljä, kaksinkertaisen tarkkuuden liukuluvulle kahdeksan ja merkkitiedolle yksi.
Näin ollen kukin 8 tavun pituinen lohko koneen muistia voi esittää jotain seuraavista:
tai kenties:
Tiedostoihin voidaan tallentaa samanaikaisesti kaikkia edellä mainittuja tietoalkioita. Tiedostot ovatkin pelkkää bittijonoa. Tiedoston sisällön tulkinta riippuu tiedoston muodosta, formaatista, joka määrää, mitkä tavut tiedostosta on tulkittava merkeiksi, mitkä kokonaisluvuiksi, mitkä liukuluvuiksi, ja mitkä esimerkiksi kuviksi tai ääneksi.
Käytännössä kuvien ja äänen taltiointi pelkästään edellä mainituilla tavoilla ei ole kuitenkaan järkevää suuren muistin tarpeen vuoksi. Tästä syystä on kehitetty erilaisia menetelmiä ja standardeja, joiden avulla tietoa voidaan pakata pienempään tilaan.
Tiedoston tarkenne kertoo usein tiedostosta, kuinka sen sisältö tulee tulkita. Jos tiedoston tarkenne (DOS/Windows-ympäristössä) on esim. COM tai EXE, sisältää tiedosto ohjelmakoodia, joka vaikkapa komennolla TYPE kuvaruudulle tulostettuna on pelkkää sotkua.
Tiedostot, joiden tyyppi on ASC, BAT ja TXT (usein myös DAT) ovat ns. ASCII-tekstitiedostoja, eli niiden sisältö on esitetty yhden tavun mittaisina merkkeinä. Tällaisten tiedostojen sisältöä voidaan tarkastella esimerkiksi komennolla TYPE. Useat ohjelmat osaavat käsitellä ASCII-tekstitiedostoja ja niiden avulla voidaan siirtää tietoa koneesta toiseen. ASCII-tiedosto koostuu pääasiassa tavallisista ASCII-merkeistä (kirjaimet, numerot, erikoismerkit).