Kolovesi 14-17.6.2003

Ukonvuorella

Keski-Suomen partiolaiset järjesti kesäkuussa 2003 melontaretken Koloveden kansallispuistoon. Retkelle lähti kymmenen innokasta viidellä inkkarikanootilla. Retken ensimmäinen etappi Jyväskylästä Kolovedelle sujui kunniallisesti. Muutamassa kohdassa hirvitti minibussilla seurata kuinka edessä kulkeva kanoottilasti mahtui kulkemaan kapeilla ja mäkisillä savolaisteillä.

Ukonvuori - Lapinniemi

Melonnan lähtöpaikkana toimi tien pää aivan Koloveden kansallispuiston rajalla. Lähtöpaikasta ei ollut kuin parin kilometrin matka Ukonvuorelle. Eipä siis kulunut kauaakaan kun koko konkkaronkka oli kiipeilemässä Ukonvuoren kvartsilouhoksella. Samalla pidettiin ensimmäinen lounastaukokin.

Ukonvuorelta matka jatkui kohti pohjoista. Määränpäänä oli Lapinniemen leiripaikka. Heti kohta Ukonvuorelta lähtemisen jälkeen vastaamme tuli ensimmäinen vieras kanoottikunta. Kolme saksalaista ja suuri määrä tavaraa meloi kohti Ukonvuorta. Samantien ilmojen haltija varmisti meteorologien ennustukset. Taivas tummeni ja vettä alkoi vyöryä niskaamme. Kaikeksi onneksi kuuro ei ollut kovin pitkä vaikka ehtikin vaatteet kastella.

Iltanuotiolla

Löysimme hienosti perille Lapinniemeen. Saimme omalla porukalla vallata koko leirialueen. Nopeimmat veivät parhaat telttapaikat. Tasaisesta oli selvästi pulaa sillä paikalta löytyi pari puulaveria jotka oli tarkoitettu teltta-alustoiksi. Leiriydyttyämme paikalle saapui vielä yksi kanootti jossa tulivat nuori poika isänsä kanssa. He saivat paikan parhaan telttapaikan, joka oli jäänyt meidän poppooltamme huomaamatta. Rannassa piipahti myös kaksi saksalaista kajakkikaksikkoa. He jatkoivat kuitenkin matkaansa eivätkä jääneet meidän seuraamme. Loppuilta menikin rattoisasti nuotiolla istuskellessa ja ilta-auringosta nauttiessa.

Lapinniemi - Vierunvuori - Pitkäsaari - Mäntyniemi - Pyylinsaari

Kanootteja pakataan

Sunnuntaiaamu venähti odotettua pitemmäksi. Yö oli ollut aika kylmä ja ainakin minä palelin kasaan kulahtaneessa makuupussissani. Lähtöajaksi oli sovittu klo10 mutta eihän tuo kaikilta aamu-unisilta onnistunut. Kanootin pakkaaminenkaan ei tainnut olla vielä tarpeeksi tuttua puuhaa...

Monta kokkia

Päivän reittinä oli ensin eteneminen Vierunvuoren kalliomaalauksien luo. Maalaukset erottuivat kanootteihin asti kallioseinämässä olevana punaisena läikkänä. Tarkemmin maalauksista sai selvää kun vaivautui kiipeämään vähän matkaa kalliota pitkin. Maalaukset erottuivat paljon paremmin kuin mitä aikaisemmin Laukaassa näkemäni maalaukset. Vierunvuoren jälkeen kurvaus laivareittiä pitkin etelään ja Pitkäsaaren leiripaikalle lounastamaan. Päivän sadekuuro iski kiusaksemme juuri passelisti lounaan aikaan.

Aterioinnin jälkeen siirryimme salmen toiselle puolelle tutkimaan Mäntyniemen luontopolkua. Retken kovin hikoilu saavutettiinkin luontopolkua kiertäessä. Aurinko paistoi ja kostea metsä tuntui pieneltä saunalta. Kyllä leppoisa melominen on kevyttä puuhaa reippaaseen kävelyyn verrattuna :)

Eira laavun katolla

Luontopolun jälkeen oli helppoa lasketella myötävirtaan etelään Pyylinsaaren leiripaikalle. Täältä löytyi peräti laavu, jonka osa valtasi heti yöpymispaikakseen. Muut tyytyivät pehmeisiin sammalpeteihin. Eira koki Deja Vu -ilmiön muistaessaan joskus pienenä tyttönä yöpyneensä samaisessa laavussa. Lähistöltä löytyi myös näkötorni ja vanha päiväkämppä. Näkötornista ei kuitenkaan paljon iloa ollut koska puut olivat kuulemma kasvaneet niin pitkiksi ettei tornista enää nähnyt niiden ylitse.

Urhea ja vähemmän urhea uimari

Rohkeimmat tytöt uskalsivat uimaan Koloveden viileään veteen. Oikeastaan vain yksi uskalsi uimaan asti ja toinen tyytyi soittamaan suutaan ollessaan vyötäröä myöten vedessä. Lämpömittarini väitti veden lämpötilaksi 15 astetta, joka ei juurikaan poikennut ilman lämpötilasta.

Pyylinsaari - Kärängönlahti - Haarakallionniemi - Vaajasalo

Retken kanto-osuus

Maanantaina päästiin liikkeelle hieman reippaammin kuin edellisenä aamuna. Aikataulu venähti enää kymmenen minuuttia. Matkamme jatkui taas kohti etelää. Aivan Pienen Koloveden eteläosassa olevasta lahdesta tarkoitus oli kantaa kanootit pienen kannaksen yli Kärängönlahteen. Lahden pohjukassa havaitsimme, että joku oli jo kaivanut kannaksen yli kanootin mentävän reitin. Harmi vain, että veden pinta oli niin alhaalla, että kanootteja oli pakko kantaa pari metriä.

Kärängönlahdessa

Kärängönlahti oli hyvin kaunis. Lahdessa oli hyvin tyyntä ja melominen oli hyvin miellyttävää auringon paistaessa lämpimästi. Etenimme mukavan verkkaiseen tahtiin maisemista nauttien. Matka kulki edelleen Niinisaaren ohi ja Niiniselän poikki Haarakallionniemeen jossa pidimme lounastauon.

Korkeita kallioita riitti
Laajasalo

Lounaan jälkeen meloimme edelleen mukavassa säässä Vaajasalon eteläpäässä olevalle leiripaikalle. Aivan vieressä oli myös Lohilahden kaksi leiripaikkaa. Kävimme tutkimassa Lohilahden paikat ja päätimme jäädä Vaajasaloon, jonka leiripaikka olikin tähän mennessä kaikista komein. Leiri oli pienessä komeassa niemessä josta aukesi upeat maisemat moneen suuntaan.

Päivällisen jälkeen innokkaimmat kävivät vielä Havukkavuoren juurella etsimässä kalliomaalauksia. Muutama maalauksen näköinen kuvio löydettiinkin. Takaisin meloessa poikkesimme Eiran kanssa Murtosaaren ympäri. Murtosaaren nurkalla oli mukava ihmetellä vesikasveja.

Epämääräisiä tikkupullia

Maanantai-iltaa vietettiin rattoisasti tikkupullille naureskellessa ja valokuvatessa. Tikkupullia nähtiin monenmuotoisia ja lopulta jopa melkein pullaa muistuttaviakin :)

Iltamaisema

Vaajasalo - Nahkiaissalon luontopolku - Kotimatka

Tiistaiaamuna meloimme ensimmäisenä toiselle puolelle lahtea ja kävimme tutkimassa Nahkiaissalon luontopolkua. Tällä kertaa ei ollut niin hikiset oltavat kuin edellisellä luontopolulla vaan saimme niskaamme kunnollisen vesikuuron.

Kaislikossa suhisee

Aurinko alkoi taas paistaa päästyämme takaisin kanooteille. Viimeinen pätkä autoille oli pientä mutkittelua kapeiden salmien läpi. Ilman karttaa olisi ollut hyvin hankalaa suunnistaa oikeaan lahteen koska kauempaa katsoessa ei pystynyt mitenkään päättelemään mistä löytyy lisää vettä vai onko kyseessä vain umpikuja. Vaajaselälle johtava kapea salmi oli kunnollista ruovikkoa, jonka läpi piti pujotella hissukseen kiviä varoen ja kaisloja tönien. Aivan viimeisellä kilometrillä saimme niskaamme viimeisen vesikuuron, joka ehti vielä kerran kastella juuri kuivuneet vaatteemme.

Kanoottien ja tavaroiden pakkaamisessa ei kauaa kulunut. Ryhmäpotretin ottaminen oli huomattavasti ongelmallisempaa koska kuvaaja ei meinannut ehtiä itse mukaan :) Mukava kanoottiretki oli ohitse. Koloveden maisemat olivat olleet juuri niin jylhiä ja komeita kuin oli kehuttukin. Tänne voisi hyvin tulla toisenkin kerran. Retken ainoa miinus oli hieman viileä sää. Pienet sadekuurot eivät niinkään haitanneet. Varsinkin jos lämmintä olisi ollut hellelukemien verran niin pienet kuurot olisivat vain piristäneet menoa.

Ajomatka Oraviin ja saunaan oli mukavaa seikkailua pienillä savolaisteillä ja losseilla. Oravissa meitä vastassa oli pieni pökälekoira, joka viihdytti saunavuoroaan odottavia. Saunapuhtaina olikin helppoa ajaa loppumatka kotiin. Ainoastaan pökälekoiran jääminen Oraviin jäi hieman harmittamaan. Oli se sen verran hupaisa pieni koiruli :)

Ryhmäpotretti

Muistoksi jäi taas kerran valokuvia.

http://hazor.iki.fi/2003/kolovesi/
© Tommi Lahtonen ()<https://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30