Taasenko
sodassa Suomi
kaikki kunnat kuutamolla
ministerit männikössä
joutomailla johtajamme?
Ahdistaapi
ilman saanti
home haittaa hengitystä
myrryttää ihoa
myrkyt
pakottaapi
päästöt päätä.
Suomi on kriisissä, jossa se ei ole ollut sitten 40-luvun. Vihollinen on pääsyt soluttautumaan joka paikkaan. Se piileskelee kouluissa, kodeissa, virastoissa, päiväkodeissa, sairaaloissa, jopa puolustusvoimien salaisimpien luolien uumenissa. Puolustus on rakentamatta, strategia puuttuu täysin. Kuka turvaa terveellisen sisäilman?
Kuinka hallitus, eduskunta, kuntien virkamiehet sekä muut edustajat edes kykenevät nukkumaan? Itsellä ei ole unessa kehumista: lapset kortisonihoidossa, naapureilla astmapiippuja. Sadat tuhannet lapset, opettajat ja muut työntekijät joutuvat vaaraan päivittäin. Vaan opetusministeri kaavailee, miten opettajien työtaakkaa lisätään. Entä mikä ministeriö pohtii, miten opettajien ja oppilaiden turvallisuus taataan, mikä sitä, miten kaikki työntekijät saavat puhdasta ja terveellistä sisäilmaa? Olisikohan ennen yhtäkään koulutuspoliittista uudistusta hoidettava ensin koulut kuntoon?
Taisteluja käydään kunnissa. Kouluja ja virastoja remontoidaan sieltä täältä. Mutta onko edes yhtä yksittäistä taistelua voitettu? Onko yksikään korjausremontti onnistunut? Ei ainakaan Jyväskylän maalaiskunnassa. Tikkakosken 30 miljoonan markan korjaus epäonnistui. Osaa Jokelan koulun tiloista joudutaan remontoimaan toistamiseen. Kukaan ei tiedä tuleeko koulu vieläkään kuntoon. Konttisentiellä on jo ryhdytty koululakkoon.
Toistakymmentä tarpeelliseksi tunnustettua remonttia on maalaiskunnassa aloittamatta. Kohta koulut seisovat reilut 2 kuukautta tyhjinä. Missä ovat korjausmiehet? Kesän aikana on ongelmakoulujen lähistölle hankittava puhtaita väistötiloja viipalekouluilla. Kunnanjohto vain riitelee keskenään. Vältteleekö se asiasta puhumista? Eipä ole kunta järjestänyt ongelmista yhtään virallista tiedotustilaisuutta. Vanhempainyhdistykset ovat joutuneet tiedotuksen hoitamaan. Näinkö asian todella kuuluu olla?
Tarvittavia voimavaroja, ammattitaitoa, johtamistaitoa ja ongelmanratkaisukykyä ei näytä pienissä yksiköissä olevan. Valtiovallan on otettava puolustus hoitaakseen. Valtion on osallistuttava mittauskustannuksiin. Nyt elintärkeät mittaukset jäävät tekemättä, kun kunnissa pohditaan niiden hintaa. Yksikin ylimääräinen sairasloma on moninkertaisesti mittausta kalliimpi. Kun mittaustulokset saadaan, heti on toimittava. Vaikka ei luotettavasti tiedetäkään, kuinka pitkä altistuminen sairastuttaa, ei ihmisiä silti saa pitää altistumassa.
Tarvitaan rekisteri, johon lääkärit kirjaavat kaikki sisäilmaongelmia tuottavat rakennukset. On perustettava riippumaton ja kunnolla rahoitettu kriisiryhmä, johon kuuluvat lääketieteen, rakennusteollisuuden ja luonnontieteiden edustajat. Välittömänä toimenpiteenä tulee olla ongelmien tunnustaminen ja tunnistaminen. Rakentamisen standardit on pysyvästi pystyttävä määrittelemään niin, ettei kukaan enää jatkossa joudu kärsimään sisäilman ongelmista. Muutaman valtion miljardin uhraaminen ennakoivaan ja korjaavaan toimintaa säästää saman verran ongelmien pienentyessä.
Viime vuosina on toimittu aivan päinvastoin. Kiinteistönhoidon määrärahoja on laskettu, talonmiehet kadonneet sukupuuttoon. Rakennustöiden valvonta ei toimi. Miten voi olla mahdollista, että muutaman vuoden ikäinen koulu voi olla vaarallinen? Ennen koulutiloja siivottiin kouluajan ulkopuolella, nyt keskellä koulupäivää. Myös ilmastointi ja uudet materiaalit taitavat olla syypäänä ongelmiin? Arkkitehtuurin monimutkaisuudestakin voisi tinkiä toimivuuden ja turvallisuuden hyväksi. Ennen koulut jopa näyttivät kouluilta.
Pelkkä rakennustyömaiden luistava logistiikka ei riitä. Työmaille on tuotava myös terveellistä ja toimivaa materiaalia sellaisessa aikataulussa, että materiaalit ehtivät kuivua. Kuntia ei pidä pakottaa ostamaan halvinta vaan vuosikymmenten saatossa turvallisinta. Pois kvartaalitalous ja momenttiajattelu julkisesta hallinnosta!
Nykyasenteilla katsotaan oireilija työpaikkahäiriköksi. Lyhyeen työsuhteeseen sitoutuneen on mentävä tiloihin, joista joku on jo joutunut sairaana lähtemään. Kieltäytyä ei voi, ennen kuin osoittaa sairastuneensa. Sama kouluissa lapsilla. Vasta kun on lääkärin kirjoittama kielto, pääsee pois vaarallisista tiloista. Ensin siis pitää terve ihminen sairastuttaa ja sittenkin vain sairastunut pääsee pois, muut jäävät altistumaan. Jotkut työterveyslääkärit sanovat vian olevan korvien välissä. Saattaa myös koululääkäri todeta ongelmien johtuvan aikaisemmasta kuormituksesta. Joutaisivatpa siis muuttamaan vastaanottonsa ”turvallisina” pitämiinsä tiloihin.
Toivottavasti huomispäivän anturitekniikka pystyisi siihen, että jokaiseen huoneeseen voitaisiin sijoittaa palohälytintä vastaava sisäilman ongelmista kertova hälytin. Toiveena on tietenkin, ettei hälyttimen tarvitse koskaan pärähtää. Ainakaan ihminen ei saa toimia mittarina! Ja jos nyt ihmismittareista herkin reagoi, niin vähintään on pelastettava muut. Jos oltaisiin Amerikoissa, nokkelat juristit olisivat jo hoitaneet sairastuneille sen tason korvaukset, että kunnat huolellisesti varoisivat tapausten toistumisen. Siihenkö pitää mennä meilläkin?
USA:ssa kyettiin rakentamaan 1940-luvulla atomipommi ja lähettämään 1960-luvulla mies kuuhun. Suomessako ei kyetä voittamaan edes yhtä todellista vihollista? Kuka nousee sankariksi tässä taistelussa? Löytyykö Suomesta taistelutahtoa ja -johtoa tämän sodan voittamiseen?
Vesa Lappalainen
FT, Jyväskylän maalaiskunnan Jokelan
ala-asteen koulutoimikunnan jäsen.