Loppuraportti 18.12.2007
ESR-hanke: Innovatiivisten
ympäristöjen ja verkostojen kehittäminen (Innokehä)
1.1.2007-
30.11.2007
ESR nimi ja koodi: NNOKEHÄ - 86301
(Virallinen
ESR-projektin loppuraportti toimitettu erikseen)
Projektiryhmä:
vastuulliset hankkeen johtajat:
prof. Jukka Heikkilä (IT tdk)
prof. Pertti Saariluoma (Agora Center, IT tdk)
Hankkeen koordinaattorit ja tutkimushenkilöstö
koordinaattori Petri Maaranen
koordinaattori, proj.pääl. Esa Kannisto
tutkija Minna Pärttö
tutkija Harald Huppe
tutkija Miia Hämäläinen
Muut hankkeeseen liittyvät henkilöt
proj.siht. Virva Nissinen
Hankkeeseen osallistui useita eri yritysten henkilöitä
antaen tärkeää panostusta hankkeen kehittämiseen, käytännön näkemystä
yritysten mahdollisuuksista hyödyntää innovaatioita. Tässä esimerkkejä
yhteistyöyrityksistä:
-
innovaatioiden rahoittaminen ja liiketoiminta, pääomasijoitus:
MidInvest Seppo Sneck, sijoitusjohtaja, partner ja Seppo Laube-Pohto,
Senior advisor, partner
-
innovaatioiden hyödyntäminen, rakennusala, rakennuttaminen,
suuryritys: ISS Proko Oy, aluejohtaja Mauno Sievänen
-
innovaatioiden hyödyntäminen, teollisuus, pk-yritys: KILT oy, Keuruun
Lasertech tj. Vesa Hämäläinen
-
innovaatioiden hyödyntäminen, kansainvälinen suuryritys: Nokia Oy,
useita henkilöitä
-
innovaatioiden hyödyntäminen, kansainvälinen suuryritys: TeliaSonera,
useita henkilöitä
Lista hankeessa mukana olleista yrityksistä ja muista
organisaatioista (esim. seminaareissa yms -tilaisuuksissa mukana olleita):
3Dolli Oy
Elonen Oy
Leipomo
Hankasalmen
kunta
Hankasalmen
Monialapalvelu
Idean Research
Oy
Ilmasotakoulu
ISS Proko Oy
Jyväskylä
Innovation Oy
Jyväskylän
ammattikorkeakoulu
Jyväskylän
kaupunki
Jyväskylän
maalaiskunta
Jämsek Oy
Kehittämisyhtiö Keulink Oy
Keuruun
yrittäjät Oy
KILT oy
Mediaportti Oy
Metalli
Hänniset Ky
Niilo Mäki
Instituutti
Nokia Oyj
Opinsys Oy
PricewaterhouseCoopers
Oy
Puulon Oy
Teclaser Oy
TeliaSonera Finland Oyj
Näiden yritysten panostus on ollut merkittävää hankkeelle.
Myös useiden muiden yritysten kanssa käydyt kehittämiskeskustelut ovat
antaneet hankkeelle suurta tukea.
Sisällysluettelo
1.1
Taustaa
1.2 Hankkeen tavoitteet
1.3 Hankkeen toteuttajataho
1.4 Hankkeen yhteistyöorganisaatiot
2. HANKKEEN TOTEUTTAMINEN
2.1 Tutkimusvaiheet
2.2 Toimenpiteiden aikataulut
2.3 Kuvaukset toimenpiteistä
2.3.1 Tapaustutkimukset
2.3.2 Alueellinen Innovaatioverkosto: Jyväskylän Seutu
2.3.3 Kirjallisuuskatsaus
2.3.4 Foorumit eli Seminaarit Yrityksille ja muille
2.3.4.1. Yliopiston tiedekuntien Innofoorumit
2.3.4.2. Alueelliset Innofoorumit
2.3.4.3. Yhteenvetona Innofoorumeista
2.3.5
Keittämiskeskustelut ja mallinnus
3. TAPAUSTUTKIMUSTEN KUVAUS JA TUTKIMUSTULOKSET
3.1 MetaCase Consulting Oy
3.1.1 Projekti-ideat
3.1.2 Rahoitus
3.1.3 Liiketoimintaosaaminen / kaupallistaminen ja
levittäminen
3.1.4 Immateriaalioikeudet
3.1.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys
3.1.6 Innovaatioprosessi
3.2 Ekapeli
3.2.1 Projekti-idea
3.2.2 Rahoitus
3.2.3 Kaupallistaminen ja levittäminen
3.2.4 Immateriaalioikeudet
3.2.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys
3.2.6 Ekapelin innovaatioprosessi
3.3 Eheytetty koulupäivä
3.3.1 Projekti-idea
3.3.2 Rahoitus
3.3.3 Kaupallistaminen ja levittäminen
3.3.4 Immateriaalioikeudet
3.3.5 Jatkohankkeet
3.3.6 Innovaatioprosessi
3.4 Yhteenvetoa tapaustutkimuksista
3.4.1 Sosiaalisten innovaatioiden erityispiirteitä
LÄHTEET
1. HANKKEEN YLEISET LÄHTÖKOHDAT
1.1
Taustaa
Yliopistollisen tutkimuksen hyödyntäminen myös tuotekehityksessä on yksi
yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden keskeisiä osatekijöitä.
Mahdollisuudet tutkimushankkeiden tulosten kaupalliseen hyödyntämiseen eri
tieteenaloilla vaihtelevat paljon: tutkimusten lähtökohdat ja asiakkaat ovat
hyvin erilaisia. Kuitenkin väestörakenteen muuttumisen ja kansainvälistyvän
talouden vuoksi yhä useampi tutkija tulee hyödyntämään tai kaupallistamaan
innovaationsa yritystoiminnassa, jolloin tähän monimuotoistumiseen on
pystyttävä vastaamaan.
Hankkeessa pyritään alusta asti huomioimaan Suomessa (Valtakari ym., 2004)
ja Jyväskylän seudulla (Juutilainen et al., 2005; K-S teknologiastrategia
2004) toteutetuissa tutkimustulosten hyödyntämistä käsittelevissä
tutkimuksissa havaittuja keskeisiä ongelmakohtia innovatiivisten
tutkimustulosten ja niiden hyödyntämiseen liittyen, kuten:
-
ongelmat liittyen varsinaiseen tutkimustoiminnan ja
hyödyntämistavoitteiden edellyttämän osaamisen kehittämiseen
tutkimusprojekteissa (projektihenkilöstön tuotteiden ja palveluiden
tuotteistamiseen ja yleisesti liiketoiminnallisiin realiteetteihin ja
kaupalliseen toimintaan liittyvä osaaminen),
-
tutkijoiden ongelmat arvioida realistisesti tutkimustulostensa
kaupallista tai hyödyntämispotentiaalia ylipäätään,
-
kyky yhdistää tutkimuksellinen toiminta näkemykseen tutkimuksen
kohteesta potentiaalisen tuotteena: tutkimuskohde tuotteena
-näkemyksen vahvistaminen tutkimusprojekteissa,
-
rahoittajat vs. tutkijat: mahdollisuudet selkeyttävät tukijoille
heidän oikeuksiaan tekemiensä innovaatioiden kaupalliseen hyödyntämiseen jo
tutkimusprojektin aikana.
-
Yritysten usein varovainen / ennakkoluuloinen suhtautuminen
tutkijoihin potentiaalisina yhteistyökumppaneina innovaatioiden
hyödyntämisenprosessissa,
-
IPR – oikeuksien suojaamiseen liittyvät epäluulot ja ongelmat (esim.
patentoinnin korkeaksi koetut kustannukset vs. innovaatioiden
varastamisen/kopioinnin riski uhkana hyödyntämistavoitteille),
-
ongelmat siirtymisessä varsinaisen tutkimustoiminnan
tutkimusrahoituksesta, tuotteistamisen edellyttämän
tuotekehitysrahoitukseen,
-
yliopistojen liian heikot resurssit tutkijoiden innovaatioiden
hyödyntämistavoitteiden tukemisessa (asiantuntemus käytännön
hyödyntämishankkeiden keskeisistä ongelmista / haasteista yliopistojen
sisällä jne.) .
Projektissa pyritään tiiviiseen yhteistyöhön teknologia-asiantuntijoiden
kanssa toimivien esimerkkien löytämiseksi kulttuurisesti toimivien
käytänteiden löytämiseksi edellä mainittujen ongelmien välttämiseksi (Tuomi,
2004).
1.2
Hankkeen tavoitteet
Projektin päätavoitteena on madaltaa yritysten ja muiden organisaatioiden
yhteydenottokynnystä yliopiston tutkijoihin tekemällä tutkimuslähtöinen
innovaatioprosessi tutuksi ja selkeyttämällä sen vaihtoehtoisia polkuja.
Tämä tähtää innovaatiotoiminnan nopeuttamiseen yliopiston ja muiden
toimijoiden välillä eritoten hyödyntämisen alkuvaiheessa.
Hanke tuottaa sekä mukaan valikoituneissa tutkimusprojekteissa
työskenteleville tukijoille, että samanaikaisesti osaltaan myös projektissa
aktiivisessa roolissa oleville yliopiston ja muiden organisaatioiden mukana
olevien tahojen henkilöille uutta osaamista liittyen mm. seuraaviin
kysymyksiin:
-
Miten hyödynnettävissä olevia tutkimustuloksia (innovaatioita yms.)
tunnistetaan yliopistossa?
-
Miten näitä tunnistettuja hyödynnettäviä tutkimustuloksia pitäisi
arvioida hyödynnettävyyden kannalta?
-
Millainen on hyödyntämiseen tähtäävän kehittämisprosessin rakenne ja
malli? Millaisia vaihtoehtoisia polkuja hyödynnettävyyteen on olemassa?
-
Mitä informaatiota tarvitaan tutkimustulosten hyödyntämistä
arvioitaessa? Kuinka erilaiset epävarmuudet minimoidaan
hyödyntämisprosessissa?
-
Minkälaisia täydentäviä palveluita on saatavilla ja tarvitaan
hyödyntämisen alkuvaiheissa?
-
Miten koulutetaan yliopiston omia ja ulkopuolisia asiantuntijoita
yhteistyön edistäjiksi tutkimuksen hyödyntämisessä?
Mukanaolevien projektien keskeisten toimijoiden osaaminen
kehittyy hankkeessa substanssi-, rakenne- ja prosessiosaaminen kohdalla.
Rakenneosaaminen:
uusien innovaatioiden syntymistä ja innovatiivisuutta tukeva organisointi:
pitää sisällään tukirakenteiden luonnin, rajoitteiden ja esteiden poiston
sekä osaamisen integroinnin ja kumuloinnin. Tähän aihealueeseen liittyvät
kokemukset projektin aikana tukevat vahvasti erityisesti ylipiston kykyä
tulevaisuudessa purkaa mm. innovaatiotoiminnan esteitä sekä oman
organisaation sisältä että yhteistyöstä muiden alueellisten toimijoiden
kanssa.
Substanssiosaaminen:
toimialaan liittyä osaaminen (mm. teknologiasta, alankäytänteistä ja
tietämys muista toimijoista), sekä johtamiseen liittyvä toimialasidonnainen
osaaminen. Hyödyntämisen näkökulmasta tähän osa-alueeseen liittyviä
kysymyksiä ovat mm.: mitä tarjotaan, kenelle ja mitkä ovat saavutettavissa
olevia hyötytekijöitä, joiden avulla on mahdollista saavuttaa halutun
tilanteen parannus valituilla kohderyhmillä.
Prosessiosaaminen:
motivaatio, kannustinmekanismit, ja luovuuden tukemisen keinot
tutkimustoiminnasta hyödyntämiseen (hankkeen aikana tämä tarkoittaa
erityisesti keinoja, joilla mukanaolevien tutkijoiden motivaatiota
innovaatioiden kaupallista hyödyntämistä kohtaan saadaan nostettua).
Hankkeen keskeisenä tavoitteena on tarkastella nykyisen innovaatioprosessin
vahvuuksia ja puutteita valittujen tutkimusprojektien kautta yhdessä
paikallisten/kansallisten erikoisasiantuntijoiden kanssa. Hankkeen tulosten
pitkän aikavälin hyödyntämisen tavoitteena onkin luoda malleja erilaisista
hyödyntämispoluista ja niitä tukevista verkostoista tutkimushankkeiden
hyödyntämiseksi, jota voidaan hyödyntää myös jatkossa yleensä yliopistoissa
syntyvien innovaatioiden hyödyntämiseen.
Hankkeen onnistumisen kannalta on keskeistä saada sitoutettua huomattava eri
osaamisalueita, toimijoita ja organisaatioita edustavia tahoja mukaan
hankkeen toimintaan. Näin huomiota kiinnitetään koko
innovaatiojärjestelmään ja innovaatioympäristöön. Tätä kautta
hankkeessa tunnistetaan kussakin tapauksessa tarvittavia henkilöresursseja,
joita sekä innovaatiotoiminta, että erityisesti eteneminen innovaatioista
hyödynnettäväksi menestystuotteiksi ja palveluiksi edellyttää (esim. Meristö
& Manninen, 2004, mukaellen):
Innovaattorit:
vastaavat uuden luomisesta tai olemassa olevia tietoja yhdistämisestä
uudella tavalla,
Orkestroijat:
huolehtivat verkoston yhteistoiminnasta ja johtamisesta,
Sparraajat:
kyseenalaistavat valittuja liiketoimintamalle ja strategioita ja kehittävät
niitä edelleen,
Myyjät:
varmistavat asiakassuhteiden ja yhteistyösuhteiden ylläpidon,
Tekijät:
huolehtivat hyödyntämiseen liittyvien keskeisten perustehtävien tekemisestä
suunnitelmallisesti ja oikeanaikaisesti
Rahoittajat:
varmistavat rahoituksen avulla resurssien riittävyyden hyödyntämisen
toteuttamisen
Järjestelijät:
tekevät yritysjärjestelyjä elinkelpoisempien, kannattavampien ja nopeammin
kasvavien yritysten takaamiseksi
Lainopilliset toimijat:
teollis- ja tekijänoikeudet, sopimukset
Suunniteltu yhteistyö ja teknologia eksperttien
kehittämisohjelma tähtää sellaiseen yliopiston ja ulkopuolisten
asiantuntijoiden osaamisen kehittämiseen, mikä edesauttaisi hankkeiden
hyödyntämistä tuoden hankkeeseen edellä olevia henkilöresursseja.
1.3
Hankkeen toteuttajataho
Hallinnoija:
Jyväskylän yliopisto (JY), Agora Human Technology Center
(AC) (monitieteellinen erillislaitos)
Yhteyshenkilöt
prof. Jukka Heikkilä, JY, IT tiedekunta, dekaani (hankkeen
vastuullinen johtaja)
prof. Pertti Saariluoma, JY, AC (AC:n varajohtaja) (hankkeen
vastuullinen johtaja)
leht., KTL Petri Maaranen, JY, IT tiedekunta (hankkeen
koordinoija)
proj.pääll., KTM Esa Kannisto, JY, AC (hankkeen koordinoija)
Yhteystiedot:
Jyväskylän yliopisto
Agora Center
Pl 35
40014 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO
puh. 014 260 1211 (yliopiston keskus)
fax. 014 260 4400 (AC:n fax)
1.4
Hankkeen yhteistyöorganisaatiot
Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Länsi-Suomen
lääninhallitus, TE-keskukset sekä paikalliset kehittämisyhtiöt. Hankkeen
päärahoitus tuli Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) sekä Jyväskylän
kaupungilta, jonka myös muu panostus hankkeeseen oli merkittävä (aluekehittämisjohtaja
Jouni Juutilainen).
Hankkeella oli lukuisia yritysyhteistyökumppaneita, joiden
panostus hankkeen onnistumiseen oli ensiarvoisen merkittävää. Näistä
yrityksistä osa oli innovaation hyödyntämisen rahoittamiseen
(pääomasijoittajia) ja osa innovaatioiden hyödyntämisestä kiinnostuneita
suuria, keskisuuria ja pieniä yrityksiä, sekä kansainvälisiä,
valtakunnallisia että paikallisia yrityksiä eri aloilta. Näin saimme
monipuolisen ja laajan kuvan siitä miten yrityksissä nähtiin yliopistossa
tehtyjen tutkimusten ja niistä syntyneiden innovaatioiden hyödyntäminen.
Esimerkkinä osallistuneista yrityksistä:
Idean Research Oy, mobiili- ja telekommunikaatioalan
palvelut (pk-yritys)
ISS Proko Oy, monialayritys (rakennus- ja huoltoala)
(suuryritys)
JVP Oy- turvallisuus, turvallisuuspalvelut (pk-yritys)
Jyväskylä Innovation Oy, teknologiayritysten
konsultointipalvelut (suuryritys)
KILT Oy, teollisuus, maahantuonti (pk-yritys
Keuruun Lasertech Oy, teollisuus, valmistus (pk-yritys)
Mediaportti, graafisen alan palvelu (pk-yritys)
Midinvest Management Oy, yksityinen pääomasijoittaja
(pk-yritys)
Nokia Oyj, tietoliikennealan yritys (suuryritys)
Opinsys Oy, ATK- konsultointi (pk-yritys)
PricewaterhouseCooper Oyj, tilintarkastus ja
verokonsultointi (suuryritys)
Prudentum Oy, asianajotoimisto (pk-yritys)
Teclaser Oy, teollisuuslasertekniikka (pk-yritys)
TeliaSonera Oyj, telekommunikaatio (suuryritys)
VTT, teknologian tuotekehitys- ja tutkimuspalvelut (julkinen
organisaatio)
2.
HANKKEEN TOTEUTTAMINEN
2.1
Tutkimusvaiheet
Valittujen tutkimusprojektien ja tutkimusryhmien tutkimustulosten
hyödyntämisen kokemusten kartuttamiseen ja synteesiin tähtäävä hanke
jakautui seuraaviin toimenpiteisiin (TP), joiden nimet ja työmäärä
henkilötyökuukausissa on esitetty alla olevassa taulukossa. TP7 ja TP 8
käsittävät yhteistyö- ja teknologia eksperttien kehittämisohjelman, joka
tähtää yliopiston ja ulkopuolisten asiantuntijoiden osaamisen kehittämiseen
tutkimustulosten hyödyntämisessä.
TP |
Nimi |
Htkk. |
1. |
Yhteistyöeksperttien kehittämisohjeman suunnittelu ja pilotointi |
4 |
1.1. |
Tutkimustulosten hyödyntämisen reittikartat |
2 |
1.2. |
Tutkimustulosten valinta ja esiarvioiminen |
1 |
1.3. |
Hyödyntämissuunnitelmien konkretisointi |
1 |
1.4. |
IPR ja muut
sopimuskäytännöt |
1 |
1.5 |
Rahoitusmahdollisuudet |
1 |
1.6. |
Hyödyntämissuunnitelman strategiat |
3 |
1.7. |
Tuotteistaminen |
3 |
1.8. |
Virtuaalisen
tutkimusfoorumin suunnittelu ja toteutus |
4 |
2 |
Projektinhallinta |
Sis.ed. |
|
Yhteensä |
20 |
|
|
|
2.2
Toimenpiteiden aikataulut
Hankkeen tutkimusosioiden ajallinen
jakautuminen:
TP
|
Projektin vaiheet
|
Aloitus
(kk) -
Lopetus
(kk) |
1. |
Yhteistyöeksperttien kehittämisohjeman suunnittelu ja pilotointi |
1.2007-11.2007 |
1.1. |
Tutkimustulosten hyödyntämisen reittikartat |
1.2007-04.2007 |
1.2. |
Tutkimustulosten valinta ja esiarvioiminen |
17.2007-04.2007 |
1.3. |
Hyödyntämissuunnitelmien konkretisointi |
1.2007-07.2007 |
1.4. |
IPR ja
muut sopimuskäytännöt |
01.2007-07.2007 |
1.5 |
Rahoitusmahdollisuudet |
04.2007-07.2007 |
1.6. |
Hyödyntämissuunnitelman strategiat |
02.2007-11.2007 |
1.7. |
Tuotteistaminen |
05.2007-11.2007 |
1.8. |
Virtuaalisen tutkimusfoorumin suunnittelu ja toteutus |
1.2007-11.2007 |
2 |
Projektinhallinta |
1.2007-11.2007 |
2.3
Kuvaukset toimenpiteistä
2.3.1 Tapaustutkimukset
Tutkimuskohteista tehtiin selvitys maaliskuussa, jolloin
myös tapaustutkimuksen muuttujat määriteltiin. Varsinaiset haastattelut
suoritettiin huhti - elokuun aikana. Raportit tapaustutkimuksista
valmistuivat elokuuhun mennessä.
2.3.2 Alueellinen
Innovaatioverkosto: Jyväskylän Seutu
Jyväskylän seudun innovaatioympäristöstä tehtiin selvitys.
Selvityksen tuloksena syntyi tutkijoille tarkoitettu opas innovaatioiden
kaupallistamiseen sekä raportti Jyväskylän innovaatioverkoston vahvuuksista
ja heikkouksista.
2.3.3 Kirjallisuuskatsaus
Tapaustutkimukseen liittyen suoritettiin kirjallisuuskatsaus
innovaatioprosessien erilaisista mallinnustavoista. Innovaatioprosessien
lisäksi kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan mm. innovaatioiden
edellytyksiä ja esteitä, sosiaalisten innovaatioiden erityispiirteitä sekä
EU:n innovaatiopolitiikkaa.
2.3.4 Foorumit eli Seminaarit
Yrityksille ja muille: INNOFOORUMIT
2.3.4.1. Yliopiston tiedekuntien Innofoorumit
Innofoorumi oli keskustelu- ja seminaaritilaisuus
yliopiston tutkimusten ja innovaatioiden hyödyntämisestä yrityksissä ja
muissa organisaatioissa. Tavoitteena oli tuoda esille esimerkein eri
yliopiston tiedekunnista tutkimushankkeita, joissa jo on tai joihin
haluttiin
yritysyhteistyötä.
Ensimmäinen Innofoorumi pidettiin helmikuussa 2007, jonka
jälkeen foorumeita oli kerran kuussa lukuun lokakuulle saakka, yhteensä
seitsemänkertaa eli kullakin kerralla yksi Jyväskylän yliopiston tiedekunta
esitteli toimintaansa dekaanin johdolla. Tilaisuudet kestivät 2-4 tuntiin,
ja ne järjestettiin JY:n Agorassa seuraavasti:
1.INNOFOORUMI
Informaatioteknologian tiedekunta helmikuussa
2.INNOFOORUMI Taloustieteiden
tiedekunta maaliskuussa
3.INNOFOORUMI
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta huhtikuussa
4.INNOFOORUMI Humanistinen
tiedekunta toukokuussa
5.INNOFOORUMI
Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta elokuussa
6.INNOFOORUMI Liikunta- ja
terveystieteiden tiedekunta syyskuussa
7.INNOFOORUMI Kasvatustieteiden
tiedekunta lokakuussa
Seuraavassa on taulukoitu tiedekuntien Innofoorumeihin
osallistujien toimiala, toimialan osallistujien yhteenlaskettu lukumäärä.
YRITYKSET
|
TOIMIALA |
OSALLISTUJIEN LUKUMÄÄRÄ |
Asianajotoimisto |
1 |
ATK-konsultointi |
1 |
Graafisen
alan palvelu |
2 |
Lasertekniikka |
1 |
Mobiili- ja telekommunikaatioalan
palvelut |
3 |
Taloushallinnon asiantuntijapalvelut |
1 |
Teknologiayritysten
konsultointipalvelut |
2 |
Teknologian tuotekehitys- ja
tutkimuspalvelut |
1 |
Telekommunikaatio |
3 |
Tietoliikenne |
8 |
Tilintarkastus ja verokonsultointi |
1 |
Turvallisuuspalvelut |
1 |
Yksityinen pääomasijoitus |
8 |
|
Yhteensä 33 |
JULKINEN SEKTORI |
|
Ammattikorkeakoulu |
2 |
Kaupunki/kunta/maakunta |
7 |
Valtio |
3 |
Yliopisto |
70 |
|
Yhteensä 82 |
Lisätietoa: tiedekuntien
INNOFOORUMIT
2.3.4.2. Alueelliset Innofoorumit
Marraskuussa (2007) järjestettiin alueellisia Innofoorumeja
Keuruun, Jämsän ja Hankasalmen seutukunnilla. Tilaisuudet järjestettiin
yhteistyössä kunkin alueen yrityskehitysorganisaatioiden tai vastaavan
alueellista yritystoimintaa tuntevan julkisen tahon kanssa, jotka kutsuivat
Innofoorumiin alueen yrityksiä, sekä järjestivät tilat kahvituksineen.
Jyväskylän yliopistosta osallistui kuhunkin tilaisuuteen kolme henkilöä
(professori tai vastaava asiantuntija, yritysyhteistyökoordinaattori ja
projektipäällikkö).
Tilaisuuksiin osallistui yhteensä n. 20 yritystä lähinnä
pieniä, alueellisia PK-yrityksiä.
2.3.4.3 Yhteenvetona Innofoorumeista
Yliopistollisten tutkimustulosten vieminen käytäntöön tarvitsee yliopiston
puolelta lähentymistä yrityksiin monella eri rintamalla. Innofoorumeiden kaltaisia seminaareja on palautteiden
perusteella syytä järjestää jatkossakin, myös eri muodoissa (eri teemoilla,
eri toimialoilla) ja laajemmin kutsuttuina (esim. lehti-ilmoituksella), nyt
koetellun kohdennetut kutsumenettelyn rinnalla.
2.3.5
Keittämiskeskustelut ja mallinnus
Hankkeen aikana käytiin testaamassa hankkeessa esille nousseita ideoita ja
ajatuksia, sekä tuloksia ja malleja hyödyntämisestä yritysten kanssa, jotta
mallien käytännön yritystoimintaan sovellettavuus ja hyödynnettävyys olisi
mahdollisimman realistista. Muutamat yritykset olivat tässä vaiheessa hyvin
aktiivisia, ja niiden avulla saatiinkin toimivia konkreettisia ratkaisuja.
3.
TAPAUSTUTKIMUSTEN KUVAUS JA TUTKIMUSTULOKSET
Tapaustutkimusten tarkoituksena on selvittää
yliopistolähtöisen tutkimustulosten hyödyntämispolku eli innovaatioprosessi.
Innovaatio määritellään tässä uuden idean, käytännön tai tuotteen
kaupallistamiseksi ja/tai käyttöönottamiseksi. Innovaatioihin liittyvä
vuorovaikutus eri toimijoiden välillä on myös huomioitu. Innovaatioprosessi
voidaan puolestaan määritellä prosessiksi, johon sisältyvät vaiheet ideasta
valmiiksi tuotteeksi, palveluksi tai toimintatavaksi. Innovaatioprosessi
mallinnetaan joko lineaarisesti tai ei-lineaarisesti eteneväksi prosessiksi.
Innovaatioprosessia tarkastellaan seuraavien muuttujien
kautta: 1) idean syntyminen, 2) rahoitus, 3)
liiiketoimintaosaaminen/kaupallistaminen/levittäminen, 4) IPR sekä 5)
tuotekehitys. Tutkimuskohteiksi valikoituivat MetaCase, Ekapeli ja Eheytetty
koulupäivä. Metacase edustaa yliopistolähtöistä yritystä, kun taas Ekapeli-
hanke toimii yliopiston sisällä, eikä sillä ole kaupallista toimintaa tällä
hetkellä. Eheytetty koulupäivä toimi esimerkkinä sosiaalisesta
innovaatiosta.
3.1
MetaCase Consulting Oy
Metacase Consulting Oy (myöhemmin MetaCase) on suomalainen
metamallinnukseen erikoistunut IT-alan yritys. Yrityksen MetaEdit+
-ohjelmistoa käyttävät tunnetut yritykset kuten TietoEnator, AT&T Bell,
British Telecom ja Nokia. MetaCaselle myönnettiin InnoSuomi-palkinto vuonna
2001.
Idea yrityksestä ja tuotteesta syntyi Finsoft-ohjelmaan
kuuluneessa Syti-projektissa (1988-1991). Ohjelman järjesti VTT ja sen
rahoitti Tekes. Mukana oli myös suuria yrityksiä, kuten KOP, SYP and UPM
Kymmene. Tekesin rahoitussääntöjen vuoksi tutkijat perustivat Metacase
Consulting Oy:n saadakseen oikeudet tutkimustuloksiin itselleen. Sytin
jälkeen tuotetta kehitettiin edelleen jatkoprojekteissa. Tärkeimmän, eli
Metaphor-projektin 445 000 euron budjetin (1991–1994) rahoittivat Suomen
Akatemia, Jyväskylän yliopisto ja Oulun yliopisto.
MetaCase osallistui Teknologiakeskuksen yrityshautomoon
1991–1992, ja löysi sitä kautta yhteistyökumppaneikseen S.A.M.I. konsultit
ja Midinvest Management Oy:n. Työntekijämäärä kasvoi noin yhdellä
vuosittain. Liiketoimintamalli muuttui tekniikkapainotteisesta
markkinavetoiseksi vuonna 1998, kun ohjelmiston käyttäjämäärä oli kasvanut
ja käyttäjäpalautetta alettiin aktiivisesti kerätä ja hyödyntää
ohjelmistokehityksessä. 1990-luvun lopulla MetaCase haki
kansainvälistymiseen tukea Tekesiltä ja koulutusohjelmista. Nykyään MetaCase
työllistää kuusi ihmistä Suomessa ja Teksasissa.
3.1.1 Projekti-ideat
Ideoiden arvioinnissa tai jalostuksessa ei käytetty
ulkopuolista apua. Tuoteideaa kehitettiin aluksi tutkimusprojekteissa,
joissa Jyväskylän yliopistolla oli tärkeä rooli palkanmaksajana ja tilojen
tarjoajana. Myöhemmin ideoiden kehittäminen siirtyi yrityksen tehtäväksi, ja
1998 alkaen käyttäjien mielipiteistä tuli tärkeä ideoiden lähde. Myös
1990-luvulla vallinnut yleinen IT-alan korostaminen vaikutti poliittisena
projektit mahdollistaneena tekijänä.
3.1.2 Rahoitus
MetaCase sai rahoitusta yhteensä n. 230 000 euroa useassa
muodossa: tutkijan palkkoina, osakkeenomistajien pääomana, pankin
luottotilinä, riski-investointina sekä tutkimusrahoituksena. Rahoittajina
ovat vuosien 1991-2006 aikana MetaCaselle ja tutkimusprojekteille toimineet
osakkeenomistajat, Jyväskylän yliopisto, Tekes, TE-Keskus, Midinvest,
Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä pankki. KTM rahoitti palkkakustannuksia
vuonna 1992 sekä osan koulutusohjelman kustannuksista vuonna 1999. Tekes on
tukenut kansainvälistymistä ja tutkimustoimintaa vuosina 1898-2006.
Osakkeenomistajat sijoittivat yritykseen ennen sen perustamista sekä
uudelleen 1996. Alkuvaiheessa rahoituksen saaminen koettiin vaikeana, sillä
ohjelmistoala oli vielä uusi ja epävarma.
3.1.3 Liiketoimintaosaaminen /
kaupallistaminen ja levittäminen
Liiketoimintaosaamisen lisäämiseksi MetaCase osallistui
Teknologiakeskuksen yrityshautomoon sekä ohjelmistoalan koulutusohjelmiin
Global Software III ja Pilot Software. Yhteistyökumppaneina ovat olleet
Jyväskylän yliopisto, Midinvest, Teknologiakeskus sekä S.A.M.I. konsultit.
Yliopisto avusti ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman tekemisessä, mutta
myöhemmin tehtyihin suunnitelman muutoksiin ei käytetty ulkopuolista apua.
Teknologiakeskus ja Midinvest avustivat ensimmäisten budjettien ja
liiketoimintaideoiden kehittämisessä. Ohjelmistoalan uutuuden vuoksi myös
neuvoja ohjelmistoliiketoimintaan oli haastattelujen mukaan vaikea löytää.
MetaCasen työntekijöillä oli toisaalta itselläänkin liiketoimintaosaamista,
joten itsenäinen tiedonhaku, arviointiin ja päätöksenteko esimerkiksi
yrityksen perustamisvaiheessa oli mahdollista.
3.1.4 Immateriaalioikeudet
Yritys perustettiin alun perin siksi, että tutkijaryhmä sai
itselleen oikeudet Syti-projektin tuotoksiin. Myöhemmin
immateriaalioikeuksien suojaamiseen käytettiin myös tavaramerkkiä, kun
MetaEdit-tuotemerkki rekisteröitiin EU:ssa vuonna 1999 ja MetaEdit+
Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin. EU-patenttihakemuksen yritys teki ilman
ulkopuolista tukea, mutta USA-patentin saamiseen ostettiin apua Finprolta.
MetaCasella ei ole patentteja, sillä alkuperäinen idea on kerrottu
projektijulkaisuissa, idea koetaan vaikeaksi selittää ja metamallinnuksen
perusajatus on vanha.
3.1.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys
Tuotekehitykseen ovat osallistuneet vain Jyväskylän
yliopiston tutkijat eri tutkimusprojekteissa sekä MetaCasen työntekijät.
Tuotekehitys on ollut iteratiivista, ja saanut tukea tutkimusprojekteista.
Tutkimusten aikana useita tuoteideoita tuli esille, mutta vain osa
toteutettiin liian monimutkaisuuden ja pitkän toteutusajan välttämiseksi.
3.1.6
Innovaatioprosessi
Sekä MetaCasen oma innovaatioprosessi että tutkimusprosessi
olivat kehämäisiä. MetaCasen prosessissa tehtävillä ei ollut tarkkaa
järjestystä, vaan ne liittyivät aina toisiinsa. Vaikka yksittäinen
tutkimusprojekti käyttikin lineaarista prosessimallia, muodostui projektien
ketjusta kehä, jossa lineaarinen malli käydään toistuvasti läpi.
Tutkimustulokset ovat vain osin käytettävissä MetaCasen tuotekehityksessä,
minkä vuoksi laatikot eivät ole täysin sisäkkäisiä. Mallissa rahoitus on
yhteydessä markkinoihin ja MetaCaseen, sillä rahoitusta saatiin yrityksen
ulkopuolelta niin liiketoiminnan kehittämiseen kuin tutkimustyöhönkin.
Rahoitus on lisäksi osin päällekkäistä, sillä MetaEdit+ -tuotetta
kehitettiin tutkimusrahalla, ja toisaalta MetaCase käytti omaa pääomaansa
rahoittaakseen sekä tutkimustyötä että omaa tuotekehitystään.

3.2
Ekapeli
Ekapeli on oppimispeli, jonka tavoitteena on harjoittaa
lukutaidon perusteita. Peli harjoittaa kirjainten ja niitä vastaavien
äänteiden välisiä yhteyksiä. Ekapelin idea perustuu professori Heikki
Lyytisen ja hänen ryhmänsä yli 20 vuoden tutkimuksiin oppimisvaikeuksista.
3.2.1 Projekti-idea
Professori Lyytinen ja hänen tutkimusryhmänsä selvittivät,
että lukemaan oppimista vaikeuttavat kahdenlaiset ongelmat: 1) äänteiden
havaitsemisen vaikeus ja 2) objektin nimeämisen vaikeus. Tutkimusryhmä
keskittyi näin ollen löytämään keinoja, joilla harjoittaa näitä kahta
ongelma-aluetta. Myös lasten motivoinnin ylläpitäminen harjoittelussa
nähtiin tärkeäksi päämääräksi.
3.2.2 Rahoitus
Pelin ensimmäinen versio valmistui ilman ulkopuolista
rahoitusta. Tekes tuli mukaan myöhemmin, kun peliä haluttiin kehittää
monipuolisemmaksi. Tuki ei näin ollen kohdistunut itse tutkimukseen, vaan
pelin käytettävyyden parantamiseen. Graphogamen rahoitus koostui Euroooan
komission Marie Curie- apurahasta ja EU:n kuudennen puiteohjelman tuesta.
Tekes, Jyväskylän kaupunki, Niilo Mäki- Säätiö, Lingsoft, TeliaSonera,
Avence Digital ja Jyväskylän yliopisto myönsivät rahoitusta ohjelmointiin ja
tekniseen kehittämiseen AdOppi-projektissa. LukiMat sai rahoitusta
opetusministeriöltä ja Niilo Mäki- Säätiöltä.
3.2.3 Kaupallistaminen ja
levittäminen
Professori Lyytinen suhtautuu Ekapelin kaupallistamiseen ja
maksullisuuteen varauksella. Lukutaito on ihmisen perustaito, jonka
saavuttaminen tulee Lyytisen mielestä olla riippumatonta ihmisen
maksukyvystä. Ekapelistä aiheutuvat kustannukset tulisi näin ollen kattaa
verorahoista saatavilla tuloilla.
Ekapeli on käytössä Suomen kouluissa ja nykyään myös
lastentarhoissa. Ekapelin voi myös asentaa yksityiseen käyttöön. Ekapeliä on
saatavilla kuudella eri kielellä.
Lyytisen mukaan tehokkain tapa välittää tietoa pelistä
tapahtuu käyttäjien kautta. Opettajat informoivat toisia opettajia,
vanhemmat kertovat toisille vanhemmille ja niin edelleen.
3.2.4 Immateriaalioikeudet
Patentointimahdollisuuksia kartoitettiin, mutta EU:n
patenttisäännöissä todetaan, että ihmismieleen vaikuttavia menetelmiä ei
voida patentoida. Euroopan ulkopuolella, esim. USA:ssa patentointi sitä
vastoin olisi mahdollista. Lyytinen kuitenkin korostaa, että sitä
tietotaitoa, mikä tutkimusryhmälle on vuosien varrella kertynyt, on
mahdotonta ulkopuolisen siirtää tai kopioida sellaisenaan.
3.2.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys
Graphogame -hanke yhdessä "Oppiminen ja
Motivaatio" huippututkimusyksikön kanssa kehittää Ekapeliä edelleen ja
tutkii kirjain-äänne -yhteyttä harjoittavan pelin vaikutusta luku- ja
kirjoitustaitoon suomen kielen lisäksi englannin-, saksan- ja
hollanninkielisinä versioina. Graphogame on Marie Curie-
huippututkimusohjelman hanke, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto Agora
Center.
Ekapelin matemaattinen vastine,
Mathventure, tuo apua matemaattisiin oppimisvaikeuksiin.
AddOppi- eli
Adaptiiviset oppimisympäristöt -
hankkeessa tutkitaan ja kehitetään tietokonepelimuotoisia perustaitojen
oppimisympäristöjä.
Lukimat- hankkeen
tavoitteena on tarjota tietoverkkovälitteisesti tukea esi-
ja alkuopetuksen lapsille, joille lukemisen ja laskemisen oppimisvalmiuksien
ja perustaitojen saavuttaminen on haasteellista.
3.2.6 Ekapelin innovaatioprosessi
Ekapelin innovaatioprosessi voidaan kuvata spiraalimaisena,
sillä kaikki prosessin kehitysvaiheet perustuvat pelin alkuperäiseen ideaan.
Professori Lyytisen mukaan lopullinen versio pelistä on vielä saavuttamatta.
Lopulliseen versioon pääseminen edellyttää paljon tutkimus- ja
kehitystoimintaa. Ekapelin muotoutumiseen on vaikuttanut suuresti myös
käyttäjiltä saatu palaute.

3.3
Eheytetty koulupäivä
Eheytetty koulupäivä- käsite viittaa koulupäivän uudelleen
organisointiin, niin että se tukee kodin, koulun ja työelämän
yhteensovittamista. Kyseessä on aamu- ja iltapäiväryhmien sekä
harrastekerhojen kytkeminen koulun perustoimintaan siten, että
osallistuminen on vapaaehtoista, lapsen ja vanhempien tarpeista riippuvaa.
Eheytetty koulupäivä-projekti oli Mukava-hankkeen osaprojekti. Mukava- hanke
oli osa Suomen Akatemian ja Jyväskylän yliopiston rahoittamaa psykologian
huippuyksikköohjelmaa Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät (1997- 2005).
3.3.1 Projekti-idea
Keskustelua koululaisten pitkistä
yksinäisistä iltapäivistä on käyty jo pitkään. Kansainvälisten tutkimusten
mukaan yksinololla on monia epäsuotuisia vaikutuksia lasten kehitykselle.
Lisäksi suomalaisten koululaisten sosiaalinen kehitys ja hyvinvointi ovat
olleet yhteiskunnallisen huolen aiheena. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta
kiinnostui vierailullaan Jyväskylän yliopistossa professori Lea Pulkkisen
Lapsesta aikuiseksi- pitkittäistutkimuksesta ja pyysi häneltä
valtakunnallista kokeilu- ja tutkimussuunnitelmaa koululaisten sosiaalisen
kehityksen tukemiseksi. Projektin kantavaksi ideaksi nousi koulun
ymmärtäminen toimintakeskuksena, joka oppimisen lisäksi tarjoaa
koululaiselle mahdollisuuden harrastus- ja muuhun vapaa-ajantoimintaan.
3.3.2 Rahoitus
Päärahoittajana toimi Sitra. Sitran myöntämä rahoitus
projektille (2002- 2005) oli yhteensä 1 261 800 euroa. Määräraha käsitti
kokeilukoulujen oppituntien ulkopuolisen toiminnan kustannukset, osan
toiminnan materiaalikuluista, koulujen yhdyshenkilöille maksetut korvaukset,
projektikoordinaattorin palkka- ja toimintakustannukset, projektin
verkostokokouksiin osallistumisesta aiheutuneet kulut sekä projektin
ulkoisen arvioijan palkkion. Mukava-hanke ja sen myötä myös Eheytetty
koulupäivä- projekti oli osa Jyväskylän yliopiston Ihmisen kehitys ja sen
riskitekijät- huippututkimusohjelmaa. Projekti sai näin ollen työtilat,
työvälineet ja atk-palvelut huippuyksikön kautta. Myös huippuyksikön
tieteellinen johto käytti viidenneksen työajastaan tähän projektiin. Tukea
projekti sai myös opetusministeriöltä sekä kokeilussa mukana olevilta
kunnilta. Myös yrityksiä saatiin mukaan hankkeeseen. Mukava-hanketta
rahoittivat seuraavat yritykset:
Nokia Oy,
TeliaSonera
Oy,
SOK Oy,
Tiivi Oy,
Sanoma-WSOY,
UPM-Kymmene
ja
YLE.
3.3.3 Kaupallistaminen ja
levittäminen
Hankkeen tuloksia on hyödynnetty Opetusministeriön
kouluhyvinvointityöryhmän muistiossa (OPM:n työryhmämuistioita ja
selvityksiä 2005:27), jonka kautta hankkeen tulokset ovat vaikuttamassa
valtakunnallisesti koulujen kehittämiseen.
Projektin periaatteena oli avoin tiedottaminen.
Kokonaiskoulupäiväprojektin alusta lähtien kokeilun tavoitteista,
kokemuksista ja tutkimustuloksista kerrottiin julkisuuteen. Projektista on
julkaistu kolme kirjaa ja tietoa on saanut myös hankkeen internetsivuilta.
Tutkimusraportteja on ollut myös Peda.net- kouluverkon sivuilla. Lisäksi
tutkimustuloksista on julkaistu erillisiä mediatiedotteita.
Alan ammattilaisille kokonaiskoulupäiväprojektin toimintaa
esiteltiin erilaisissa seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa, muun muassa
lääninhallituksen järjestämissä tilaisuuksissa eri puolilla Suomea sekä
Saksassa, Virossa ja Norjassa. Hankkeella oli projektin puitteissa edellä
mainittujen kansainvälisten yhteyksien lisäksi yhteyksiä myös Sveitsiin,
USA:han ja Kanadaan.
3.3.4 Immateriaalioikeudet
Kokeilussa toimittiin ns. open source -periaatteella, ja
siinä saadut kokemukset ja tulokset ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.
3.3.5 Jatkohankkeet
a) Kunnallisen aamu- ja iltapäivätoiminnan ensiaskeleet –
selvitys
Raportissa vertaillaan, miten aamu- ja iltapäivätoiminta
toteutui sellaisissa kunnissa, jotka eivät olleet mukana kokeilussa ja
kunnissa, jotka olivat mukana kokeilussa. Raportissa todetaan, että ero oli
suuri: toiminnan toteuttamiselle oli paljon paremmat lähtökohdat niissä
kouluissa, jotka olivat olleet mukana Mukava-hankkeessa.
b) Mukavaa koulupäivää!- hanke
Mukavaa koulupäivää!
- hanke, viralliselta nimeltään "Lasten ja nuorten hyvinvointiosaamisen
jalkauttaminen Keski-Suomen kuntiin", on Keski-Suomen liiton rahoittama
projekti ajalle 1.4. – 31.12.2006.
c)Väitöstyö: Digitaalisen
kommunikaatiosovelluksen kehittäminen kodin ja koulun vuorovaikutuksen
edistämiseksi (Juha- Matti Latvala)
3.3.6 Innovaatioprosessi
Innovaatioprosessia voidaan pitää kehämäisenä, sillä
perusidean ohella toimijoilla oli vapaat kädet toteuttaa eheytetyn
koulupäivän ideaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Vuorovaikutus toimijoiden
välillä oli tiivistä, sillä niin ideoiden kuin palautteenkin vaihtaminen
puolin ja toisin oli runsasta. Eheytetty koulupäivä- hanketta kuvaavatkin
vuorovaikutuksellisuus, vastavuoroisuus ja yhdessä oppiminen. Toiminnan
voidaan sanoa näin ollen perustuvan luottamuksellisten ja vastavuoroisten
verkostojen olemassaoloon. Hanke on siinä mielessä lineaarinen, että sen
lähtökohtana on ollut selvä yhteiskunnallinen ongelma, johon on lähdetty
etsimään ratkaisua. Lineaarisuutta lisäsi myös se, että Eheytetty
koulupäivä- hanke suoritettiin kokeiluna, jolloin hanke noudatteli
tieteellisen kokeen periaatteita.

3.4
Yhteenvetoa tapaustutkimuksista
Tutkimus osoitti, että innovaatioprosessi oli kaikissa
tapauksissa ei-lineearinen. Ei- lineaarisiin innovaatioprosesseihin liittyi
kuitenkin myös lineaarisia piirteitä, sillä tutkimustoiminta noudatteli
kaikissa tapauksissa perinteisen tutkimusasetelman mukaista kehityskulkua.
Innovaatioprosesseissa korostui prosessin
vuorovaikutuksellinen luonne: käyttäjiltä saatu palaute ohjasi toimintaa
kaikissa tapauksissa. Myös sosiaalisen pääoman merkitys tuli
tapaustutkimuksissa esille. Esimerkiksi Eheytetty koulupäivä- hankkeen
johtajan, Lea Pulkkisen, nauttima yhteiskunnallinen arvostus sekä laaja
sosiaalinen verkosto mahdollistivat osaltaan hankkeen onnistuneen
läpiviemisen sekä takasivat hankkeen näkyvyyden mediassa. Sosiaalisen
pääoman onkin todettu edistävän henkilön tai yhteisön
toimintamahdollisuuksia samalla lailla kuin toisissa asioissa taloudellinen
pääoma (ks. esim. Putnam 1993).
3.4.1 Sosiaalisten innovaatioiden
erityispiirteitä
Sosiaalisten innovaatioiden kehittämiselle ja
hyödyntämiselle ei ole olemassa tukirakenteita, jolloin sosiaalinen
innovaatio on riippuvainen poliittisista ilmapiiristä. Myös esimerkiksi
median vaikutus sosiaalisten innovaatioiden hyödyntämisessä on merkittävä.
Media nostaa tiettyjä asioita julkisuuteen, samalla jättäen toiset asiat
vähemmälle huomiolle. Median esitys on myös rajallinen, sillä asioita
tarkastellaan usein vain yhdestä näkökulmasta käsin. Median valitsemasta
näkökulmasta riippuu näin ollen se, millaisena sosiaalinen innovaatio
näyttäytyy.
Sosiaaliset innovaatiot poikkeavat tuote- ja
prosessi-innovaatioista myös siinä, ettei hyötyä pystytä välittömästi ja
tarkasti arvioimaan. Liiketoiminnassa kustannus-hyöty-suhde on tarkasti
määritelty ja innovaatio on näin ollen tarvittaessa perusteltavissa
täsmällisellä hyötylaskelmalla. Sosiaalinen innovaatio tähtää
tuloksellisuuden lisäksi myös yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseen, eikä
välttämättä aina ole yksimielisyyttä siitä, millainen toiminta on kaikkien
osapuolten kannalta hyvinvointia kasvattavaa.
Kuten kaikki sosiaaliset ilmiöt, myös sosiaaliset
innovaatiot ovat riippuvaisia yhteiskunnallisesta määrittelystä. Määrittelyt
eivät ole yhteneviä kaikista näkökulmista, vaan niihin liittyy arvoja ja
etuja. Oma positio yhteiskunnassa vaikuttaa siihen millaiseksi sosiaalinen
innovaatio arvioidaan. Sama asia voidaan myös kulttuurista, perinteistä ja
yhteiskunnan ilmapiiristä johtuen nähdä monilla eri tavoilla. Tämän vuoksi
sosiaalisten innovaatioiden hyödyntäminen poikkeaa suuresti esimerkiksi
teknologisten innovaatioiden hyödyntämisestä. Sosiaalinen innovaatio on
riippuvainen yhteiskunnan sille antamasta määrittelystä. Sosiaalisten
innovaatioiden kohdalla myös asiantuntijuuden ja tieteellisen tiedon rooli
on vähäisempi kuin tuote- ja prosessi-innovaatioissa. Sosiaalisten
innovaatioiden kohdalla asioista tulee helposti mielipidekysymyksiä, jolloin
jokaisella on oikeus ilmaista kantansa. Asiantuntijan lausunto on tällöin
vain mielipide, jonka painoarvo on sama kuin maallikonkin mielipide.
Tieteellisen tiedon hyödyntäminen sosiaalisten innovaatioiden kohdalla on
näin ollen vielä hyvin puutteellista.
Sosiaalisen innovaation leviäminen vaatii siis
yhteiskunnallisen konsensuksen löytämistä. Päättäjien, poliitikkojen,
asiantuntijoiden ja kansalaisten on oltava yksimielisiä sosiaalisen
innovaation vaikutuksista ja hyödyllisyydestä. Sosiaalinen innovaatio ei
näin ollen kulkeudu suoraan tutkimuksesta käyttöönottoon, vaan sen on
läpikäytävä monet eri tahot, ennen kuin se on valmis yhteiskunnalliseen
käyttöön.
Yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot muuttuvat ja
kehittyvät jatkuvasti. Muutos ei kuitenkaan tapahdu kaikissa kohteissa
samanaikaisesti, vaan toiset elementit muuttuvat nopeammin kuin toiset.
Hitaammin ja nopeammin muuttuvien ainesten välille syntyy kulttuurinen
viive, joka voi aiheuttaa voimakkaitakin yhteiskunnallisia
normiristiriitoja. Thorstein Veblen on jakanut inhimillisen toiminnan
kahteen tyyppiin: instrumentaaliseen eli teknologiseen ja seremonialliseen
eli institutionaaliseen. Edelliseen kuuluu tuottava ja luova työ,
erityisesti tiede ja tekninen suunnittelu. Jälkimmäiseen kuuluu toiminta,
joka pitää yllä yhteiskunnallista järjestystä. Instrumentaalinen toiminta on
luonnostaan edistyvää, sillä se pyrkii löytämään aina vain parempia
ratkaisuja teknisiin ongelmiin. Seremoniallinen toiminta taas on
luonteeltaan säilyttävää: se perustuu uskomuksiin, hierarkioihin ja
statuseroihin. Tästä syntyy kulttuurinen viive, eli teknologian edistyminen
instituutioita nopeammin.
Georghiou L., Smith K., Toivanen O. & Ylä-Anttila P. 2003. Evaluation of the
Finnish Innovation Support System. Finland: Ministry of Trade and Industry,
Publications 5 / 2003.
Huppe, H. (2007) Ekapeli- Case. Innovation process. Innokehä-
hanke. Julkaisematon.