Loppuraportti 18.12.2007

ESR-hanke: Innovatiivisten ympäristöjen ja verkostojen kehittäminen (Innokehä)

1.1.2007- 30.11.2007

ESR nimi ja koodi: NNOKEHÄ - 86301

(Virallinen ESR-projektin loppuraportti toimitettu erikseen)

 

Projektiryhmä:

vastuulliset hankkeen johtajat:

prof. Jukka Heikkilä (IT tdk)

prof. Pertti Saariluoma (Agora Center, IT tdk)

 

Hankkeen koordinaattorit ja tutkimushenkilöstö

koordinaattori Petri Maaranen

koordinaattori, proj.pääl. Esa Kannisto

tutkija Minna Pärttö

tutkija Harald Huppe

tutkija Miia Hämäläinen

 

Muut hankkeeseen liittyvät henkilöt

proj.siht. Virva Nissinen

 

Hankkeeseen osallistui useita eri yritysten henkilöitä antaen tärkeää panostusta hankkeen kehittämiseen, käytännön näkemystä yritysten mahdollisuuksista hyödyntää innovaatioita. Tässä esimerkkejä yhteistyöyrityksistä:

-         innovaatioiden rahoittaminen ja liiketoiminta, pääomasijoitus: MidInvest Seppo Sneck, sijoitusjohtaja, partner ja  Seppo Laube-Pohto, Senior advisor, partner

-         innovaatioiden hyödyntäminen, rakennusala, rakennuttaminen, suuryritys: ISS Proko Oy, aluejohtaja Mauno Sievänen

-         innovaatioiden hyödyntäminen, teollisuus, pk-yritys: KILT oy, Keuruun Lasertech tj. Vesa Hämäläinen

-         innovaatioiden hyödyntäminen, kansainvälinen suuryritys: Nokia Oy, useita henkilöitä

-         innovaatioiden hyödyntäminen, kansainvälinen suuryritys: TeliaSonera, useita henkilöitä

 

Lista hankeessa mukana olleista yrityksistä ja muista organisaatioista (esim. seminaareissa yms -tilaisuuksissa mukana olleita):

 

3Dolli Oy

Elonen Oy Leipomo

Hankasalmen kunta

Hankasalmen Monialapalvelu

Idean Research Oy

Ilmasotakoulu

ISS Proko Oy

Jyväskylä Innovation Oy

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Jyväskylän kaupunki

Jyväskylän maalaiskunta

Jämsek Oy

Kehittämisyhtiö Keulink Oy

Keuruun yrittäjät Oy

KILT oy

Mediaportti Oy

Metalli Hänniset Ky

Niilo Mäki Instituutti

Nokia Oyj

Opinsys Oy

PricewaterhouseCoopers Oy

Puulon Oy

Teclaser Oy

TeliaSonera Finland Oyj

 

 

Näiden yritysten panostus on ollut merkittävää hankkeelle. Myös useiden muiden yritysten kanssa käydyt kehittämiskeskustelut ovat antaneet hankkeelle suurta tukea.  

 

 

Sisällysluettelo

 1.1 Taustaa

1.2 Hankkeen tavoitteet

1.3 Hankkeen toteuttajataho

1.4 Hankkeen yhteistyöorganisaatiot

2. HANKKEEN TOTEUTTAMINEN

2.1 Tutkimusvaiheet

2.2 Toimenpiteiden aikataulut

2.3 Kuvaukset toimenpiteistä

2.3.1 Tapaustutkimukset

2.3.2 Alueellinen Innovaatioverkosto: Jyväskylän Seutu

2.3.3 Kirjallisuuskatsaus

2.3.4 Foorumit eli Seminaarit Yrityksille ja muille

2.3.4.1. Yliopiston tiedekuntien Innofoorumit

2.3.4.2. Alueelliset Innofoorumit

2.3.4.3. Yhteenvetona Innofoorumeista

2.3.5 Keittämiskeskustelut ja mallinnus

3. TAPAUSTUTKIMUSTEN KUVAUS JA TUTKIMUSTULOKSET

3.1 MetaCase Consulting Oy

3.1.1 Projekti-ideat

3.1.2 Rahoitus

3.1.3 Liiketoimintaosaaminen / kaupallistaminen ja levittäminen

3.1.4 Immateriaalioikeudet

3.1.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys

3.1.6 Innovaatioprosessi

3.2 Ekapeli

3.2.1 Projekti-idea

3.2.2 Rahoitus

3.2.3 Kaupallistaminen ja levittäminen

3.2.4 Immateriaalioikeudet

3.2.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys

3.2.6 Ekapelin innovaatioprosessi

3.3 Eheytetty koulupäivä

3.3.1 Projekti-idea

3.3.2 Rahoitus

3.3.3 Kaupallistaminen ja levittäminen

3.3.4 Immateriaalioikeudet

3.3.5 Jatkohankkeet

3.3.6 Innovaatioprosessi

3.4 Yhteenvetoa tapaustutkimuksista

3.4.1 Sosiaalisten innovaatioiden erityispiirteitä

LÄHTEET

 

 

 

 

1. HANKKEEN YLEISET LÄHTÖKOHDAT

 

 

1.1 Taustaa

 

Yliopistollisen tutkimuksen hyödyntäminen myös tuotekehityksessä on yksi yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden keskeisiä osatekijöitä. Mahdollisuudet tutkimushankkeiden tulosten kaupalliseen hyödyntämiseen eri tieteenaloilla vaihtelevat paljon: tutkimusten lähtökohdat ja asiakkaat ovat hyvin erilaisia. Kuitenkin väestörakenteen muuttumisen ja kansainvälistyvän talouden vuoksi yhä useampi tutkija tulee hyödyntämään tai kaupallistamaan innovaationsa yritystoiminnassa, jolloin tähän monimuotoistumiseen on pystyttävä vastaamaan.

 

Hankkeessa pyritään alusta asti huomioimaan Suomessa (Valtakari ym., 2004) ja Jyväskylän seudulla (Juutilainen et al., 2005; K-S teknologiastrategia 2004) toteutetuissa tutkimustulosten hyödyntämistä käsittelevissä tutkimuksissa havaittuja keskeisiä ongelmakohtia innovatiivisten tutkimustulosten ja niiden hyödyntämiseen liittyen, kuten:

 

-         ongelmat liittyen varsinaiseen tutkimustoiminnan ja hyödyntämistavoitteiden edellyttämän osaamisen kehittämiseen tutkimusprojekteissa (projektihenkilöstön tuotteiden ja palveluiden tuotteistamiseen ja yleisesti liiketoiminnallisiin realiteetteihin ja kaupalliseen toimintaan liittyvä osaaminen),

-         tutkijoiden ongelmat arvioida realistisesti tutkimustulostensa kaupallista tai hyödyntämispotentiaalia ylipäätään,

-         kyky yhdistää tutkimuksellinen toiminta näkemykseen tutkimuksen kohteesta potentiaalisen tuotteena: tutkimuskohde tuotteena -näkemyksen vahvistaminen tutkimusprojekteissa,

-         rahoittajat vs. tutkijat: mahdollisuudet selkeyttävät tukijoille heidän oikeuksiaan tekemiensä innovaatioiden kaupalliseen hyödyntämiseen jo tutkimusprojektin aikana.

-         Yritysten usein varovainen / ennakkoluuloinen suhtautuminen tutkijoihin potentiaalisina yhteistyökumppaneina innovaatioiden hyödyntämisenprosessissa,

-         IPR – oikeuksien suojaamiseen liittyvät epäluulot ja ongelmat (esim. patentoinnin korkeaksi koetut kustannukset vs. innovaatioiden varastamisen/kopioinnin riski uhkana hyödyntämistavoitteille),

-         ongelmat siirtymisessä varsinaisen tutkimustoiminnan tutkimusrahoituksesta, tuotteistamisen edellyttämän tuotekehitysrahoitukseen,

-         yliopistojen liian heikot resurssit tutkijoiden innovaatioiden hyödyntämistavoitteiden tukemisessa (asiantuntemus käytännön hyödyntämishankkeiden keskeisistä ongelmista / haasteista yliopistojen sisällä jne.) .

 

Projektissa pyritään tiiviiseen yhteistyöhön teknologia-asiantuntijoiden kanssa toimivien esimerkkien löytämiseksi kulttuurisesti toimivien käytänteiden löytämiseksi edellä mainittujen ongelmien välttämiseksi (Tuomi, 2004).

 

 

1.2 Hankkeen tavoitteet

 

Projektin päätavoitteena on madaltaa yritysten ja muiden organisaatioiden yhteydenottokynnystä yliopiston tutkijoihin tekemällä tutkimuslähtöinen innovaatioprosessi tutuksi ja selkeyttämällä sen vaihtoehtoisia polkuja. Tämä tähtää innovaatiotoiminnan nopeuttamiseen yliopiston ja muiden toimijoiden välillä eritoten hyödyntämisen alkuvaiheessa.

 

Hanke tuottaa sekä mukaan valikoituneissa tutkimusprojekteissa työskenteleville tukijoille, että samanaikaisesti osaltaan myös projektissa aktiivisessa roolissa oleville yliopiston ja muiden organisaatioiden mukana olevien tahojen henkilöille uutta osaamista liittyen mm. seuraaviin kysymyksiin:

 

-         Miten hyödynnettävissä olevia tutkimustuloksia (innovaatioita yms.) tunnistetaan yliopistossa?

-         Miten näitä tunnistettuja hyödynnettäviä tutkimustuloksia pitäisi arvioida hyödynnettävyyden kannalta?

-         Millainen on hyödyntämiseen tähtäävän kehittämisprosessin rakenne ja malli? Millaisia vaihtoehtoisia polkuja hyödynnettävyyteen on olemassa?

-         Mitä informaatiota tarvitaan tutkimustulosten hyödyntämistä arvioitaessa? Kuinka erilaiset epävarmuudet minimoidaan hyödyntämisprosessissa?

-         Minkälaisia täydentäviä palveluita on saatavilla ja tarvitaan hyödyntämisen alkuvaiheissa?

-         Miten koulutetaan yliopiston omia ja ulkopuolisia asiantuntijoita yhteistyön edistäjiksi tutkimuksen hyödyntämisessä?

 

Mukanaolevien projektien keskeisten toimijoiden osaaminen kehittyy hankkeessa substanssi-, rakenne- ja prosessiosaaminen kohdalla.

 

Rakenneosaaminen: uusien innovaatioiden syntymistä ja innovatiivisuutta tukeva organisointi: pitää sisällään tukirakenteiden luonnin, rajoitteiden ja esteiden poiston sekä osaamisen integroinnin ja kumuloinnin. Tähän aihealueeseen liittyvät kokemukset projektin aikana tukevat vahvasti erityisesti ylipiston kykyä tulevaisuudessa purkaa mm. innovaatiotoiminnan esteitä sekä oman organisaation sisältä että yhteistyöstä muiden alueellisten toimijoiden kanssa.

 

Substanssiosaaminen: toimialaan liittyä osaaminen (mm. teknologiasta, alankäytänteistä ja tietämys muista toimijoista), sekä johtamiseen liittyvä toimialasidonnainen osaaminen. Hyödyntämisen näkökulmasta tähän osa-alueeseen liittyviä kysymyksiä ovat mm.: mitä tarjotaan, kenelle ja mitkä ovat saavutettavissa olevia hyötytekijöitä, joiden avulla on mahdollista saavuttaa halutun tilanteen parannus valituilla kohderyhmillä.

 

Prosessiosaaminen: motivaatio, kannustinmekanismit, ja luovuuden tukemisen keinot tutkimustoiminnasta hyödyntämiseen (hankkeen aikana tämä tarkoittaa erityisesti keinoja, joilla mukanaolevien tutkijoiden motivaatiota innovaatioiden kaupallista hyödyntämistä kohtaan saadaan nostettua). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on tarkastella nykyisen innovaatioprosessin vahvuuksia ja puutteita valittujen tutkimusprojektien kautta yhdessä paikallisten/kansallisten erikoisasiantuntijoiden kanssa. Hankkeen tulosten pitkän aikavälin hyödyntämisen tavoitteena onkin luoda malleja erilaisista hyödyntämispoluista ja niitä tukevista verkostoista tutkimushankkeiden hyödyntämiseksi, jota voidaan hyödyntää myös jatkossa yleensä yliopistoissa syntyvien innovaatioiden hyödyntämiseen.

 

Hankkeen onnistumisen kannalta on keskeistä saada sitoutettua huomattava eri osaamisalueita, toimijoita ja organisaatioita edustavia tahoja mukaan hankkeen toimintaan. Näin huomiota kiinnitetään koko innovaatiojärjestelmään ja innovaatioympäristöön.  Tätä kautta hankkeessa tunnistetaan kussakin tapauksessa tarvittavia henkilöresursseja, joita sekä innovaatiotoiminta, että erityisesti eteneminen innovaatioista hyödynnettäväksi menestystuotteiksi ja palveluiksi edellyttää (esim. Meristö & Manninen, 2004, mukaellen):

 

Innovaattorit: vastaavat uuden luomisesta tai olemassa olevia tietoja yhdistämisestä uudella tavalla,

Orkestroijat: huolehtivat verkoston yhteistoiminnasta ja johtamisesta,

Sparraajat: kyseenalaistavat valittuja liiketoimintamalle ja strategioita ja kehittävät niitä edelleen,

Myyjät: varmistavat asiakassuhteiden ja yhteistyösuhteiden ylläpidon,

Tekijät: huolehtivat hyödyntämiseen liittyvien keskeisten perustehtävien tekemisestä suunnitelmallisesti ja oikeanaikaisesti

Rahoittajat: varmistavat rahoituksen avulla resurssien riittävyyden hyödyntämisen toteuttamisen

Järjestelijät: tekevät yritysjärjestelyjä elinkelpoisempien, kannattavampien ja nopeammin kasvavien yritysten takaamiseksi

Lainopilliset toimijat: teollis- ja tekijänoikeudet, sopimukset

 

Suunniteltu yhteistyö ja teknologia eksperttien kehittämisohjelma tähtää sellaiseen yliopiston ja ulkopuolisten asiantuntijoiden osaamisen kehittämiseen, mikä edesauttaisi hankkeiden hyödyntämistä tuoden hankkeeseen edellä olevia henkilöresursseja.

 

 

1.3 Hankkeen toteuttajataho

 

Hallinnoija:

Jyväskylän yliopisto (JY), Agora Human Technology Center (AC) (monitieteellinen erillislaitos)

 

Yhteyshenkilöt

prof. Jukka Heikkilä, JY, IT tiedekunta, dekaani (hankkeen vastuullinen johtaja)

prof. Pertti Saariluoma, JY, AC (AC:n varajohtaja) (hankkeen vastuullinen johtaja)

leht., KTL Petri Maaranen, JY, IT tiedekunta (hankkeen koordinoija)

proj.pääll., KTM Esa Kannisto, JY, AC (hankkeen koordinoija)

 

Yhteystiedot:

Jyväskylän yliopisto

Agora Center

Pl 35

40014 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO

puh. 014 260 1211 (yliopiston keskus)

fax. 014 260 4400 (AC:n fax)

 

 

1.4 Hankkeen yhteistyöorganisaatiot

 

Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Länsi-Suomen lääninhallitus, TE-keskukset sekä paikalliset kehittämisyhtiöt. Hankkeen päärahoitus tuli Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) sekä Jyväskylän kaupungilta, jonka myös muu panostus hankkeeseen oli merkittävä (aluekehittämisjohtaja Jouni Juutilainen).

 

Hankkeella oli lukuisia yritysyhteistyökumppaneita, joiden panostus hankkeen onnistumiseen oli ensiarvoisen merkittävää. Näistä yrityksistä osa oli innovaation hyödyntämisen rahoittamiseen (pääomasijoittajia) ja osa innovaatioiden hyödyntämisestä kiinnostuneita suuria, keskisuuria ja pieniä yrityksiä, sekä kansainvälisiä, valtakunnallisia että paikallisia yrityksiä eri aloilta.  Näin saimme monipuolisen ja laajan kuvan siitä miten yrityksissä nähtiin yliopistossa tehtyjen tutkimusten ja niistä syntyneiden innovaatioiden hyödyntäminen. Esimerkkinä osallistuneista yrityksistä:

 

Idean Research Oy, mobiili- ja telekommunikaatioalan palvelut (pk-yritys)

ISS Proko Oy, monialayritys (rakennus- ja huoltoala) (suuryritys)

JVP Oy- turvallisuus, turvallisuuspalvelut  (pk-yritys)

Jyväskylä Innovation Oy, teknologiayritysten konsultointipalvelut (suuryritys)

KILT Oy, teollisuus, maahantuonti (pk-yritys

Keuruun Lasertech Oy, teollisuus, valmistus (pk-yritys)

Mediaportti, graafisen alan palvelu  (pk-yritys)

Midinvest Management Oy, yksityinen pääomasijoittaja  (pk-yritys)

Nokia Oyj, tietoliikennealan yritys  (suuryritys)

Opinsys Oy, ATK- konsultointi (pk-yritys)

PricewaterhouseCooper Oyj, tilintarkastus ja verokonsultointi  (suuryritys)

Prudentum Oy, asianajotoimisto (pk-yritys)

Teclaser Oy, teollisuuslasertekniikka (pk-yritys)

TeliaSonera Oyj, telekommunikaatio  (suuryritys)

VTT, teknologian tuotekehitys- ja tutkimuspalvelut (julkinen organisaatio)

 

 

2. HANKKEEN TOTEUTTAMINEN

 

 

2.1 Tutkimusvaiheet

 

Valittujen tutkimusprojektien ja tutkimusryhmien tutkimustulosten hyödyntämisen kokemusten kartuttamiseen ja synteesiin tähtäävä hanke jakautui seuraaviin toimenpiteisiin (TP), joiden nimet ja työmäärä henkilötyökuukausissa on esitetty alla olevassa taulukossa. TP7 ja TP 8 käsittävät yhteistyö- ja teknologia eksperttien kehittämisohjelman, joka tähtää yliopiston ja ulkopuolisten asiantuntijoiden osaamisen kehittämiseen tutkimustulosten hyödyntämisessä.

 

 

TP	Nimi	Htkk.
1.	Yhteistyöeksperttien kehittämisohjeman suunnittelu ja pilotointi	4
1.1.	Tutkimustulosten hyödyntämisen reittikartat	2
1.2.	Tutkimustulosten valinta ja esiarvioiminen	1
1.3.	Hyödyntämissuunnitelmien konkretisointi	1
1.4.	IPR ja muut sopimuskäytännöt	1
1.5	Rahoitusmahdollisuudet	1
1.6.	Hyödyntämissuunnitelman strategiat	3
1.7.	Tuotteistaminen	3
1.8.	Virtuaalisen tutkimusfoorumin suunnittelu ja toteutus	4
2	Projektinhallinta	Sis.ed.
	Yhteensä	20

 

 

 

2.2 Toimenpiteiden aikataulut

  Hankkeen tutkimusosioiden ajallinen jakautuminen:

 

 

 

2.3 Kuvaukset toimenpiteistä

 

2.3.1 Tapaustutkimukset

 

Tutkimuskohteista tehtiin selvitys maaliskuussa, jolloin myös tapaustutkimuksen muuttujat määriteltiin. Varsinaiset haastattelut suoritettiin huhti - elokuun aikana. Raportit tapaustutkimuksista valmistuivat elokuuhun mennessä.

 

 

2.3.2 Alueellinen Innovaatioverkosto: Jyväskylän Seutu

 

Jyväskylän seudun innovaatioympäristöstä tehtiin selvitys. Selvityksen tuloksena syntyi tutkijoille tarkoitettu opas innovaatioiden kaupallistamiseen sekä raportti Jyväskylän innovaatioverkoston vahvuuksista ja heikkouksista.

 

  

2.3.3 Kirjallisuuskatsaus

 

Tapaustutkimukseen liittyen suoritettiin kirjallisuuskatsaus innovaatioprosessien erilaisista mallinnustavoista. Innovaatioprosessien lisäksi kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan mm. innovaatioiden edellytyksiä ja esteitä, sosiaalisten innovaatioiden erityispiirteitä sekä EU:n innovaatiopolitiikkaa.

 

 

2.3.4 Foorumit eli Seminaarit Yrityksille ja muille: INNOFOORUMIT

 

2.3.4.1. Yliopiston tiedekuntien Innofoorumit

 

 Innofoorumi oli keskustelu- ja seminaaritilaisuus yliopiston tutkimusten ja innovaatioiden hyödyntämisestä yrityksissä ja muissa organisaatioissa. Tavoitteena oli tuoda esille esimerkein eri yliopiston tiedekunnista tutkimushankkeita, joissa jo on tai joihin haluttiin yritysyhteistyötä. 

 

 Ensimmäinen Innofoorumi pidettiin helmikuussa 2007, jonka jälkeen foorumeita oli kerran kuussa lukuun lokakuulle saakka, yhteensä seitsemänkertaa eli kullakin kerralla yksi Jyväskylän yliopiston tiedekunta esitteli toimintaansa dekaanin johdolla. Tilaisuudet kestivät 2-4 tuntiin, ja ne järjestettiin JY:n Agorassa seuraavasti:

 

1.INNOFOORUMI Informaatioteknologian tiedekunta helmikuussa

2.INNOFOORUMI Taloustieteiden tiedekunta maaliskuussa

3.INNOFOORUMI Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta huhtikuussa

4.INNOFOORUMI Humanistinen tiedekunta toukokuussa

5.INNOFOORUMI Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta elokuussa

6.INNOFOORUMI Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta syyskuussa

7.INNOFOORUMI Kasvatustieteiden tiedekunta lokakuussa

 

Seuraavassa on taulukoitu tiedekuntien Innofoorumeihin osallistujien toimiala, toimialan osallistujien yhteenlaskettu lukumäärä.

 

YRITYKSET
TOIMIALA	OSALLISTUJIEN LUKUMÄÄRÄ
Asianajotoimisto	1
ATK-konsultointi	1
Graafisen alan palvelu	2
Lasertekniikka	1
Mobiili- ja telekommunikaatioalan palvelut	3
Taloushallinnon asiantuntijapalvelut	1
Teknologiayritysten konsultointipalvelut	2
Teknologian tuotekehitys- ja tutkimuspalvelut	1
Telekommunikaatio	3
Tietoliikenne	8
Tilintarkastus ja verokonsultointi	1
Turvallisuuspalvelut	1
Yksityinen pääomasijoitus	8
	Yhteensä 33
JULKINEN SEKTORI
Ammattikorkeakoulu	2
Kaupunki/kunta/maakunta	7
Valtio	3
Yliopisto	70
	Yhteensä 82

 

 

Lisätietoa: tiedekuntien INNOFOORUMIT

 

 

2.3.4.2. Alueelliset Innofoorumit

 

Marraskuussa (2007) järjestettiin alueellisia Innofoorumeja  Keuruun, Jämsän ja Hankasalmen seutukunnilla. Tilaisuudet järjestettiin yhteistyössä kunkin alueen yrityskehitysorganisaatioiden tai vastaavan alueellista yritystoimintaa tuntevan julkisen tahon kanssa, jotka kutsuivat Innofoorumiin alueen yrityksiä, sekä järjestivät tilat kahvituksineen. Jyväskylän yliopistosta osallistui kuhunkin tilaisuuteen kolme henkilöä (professori tai vastaava asiantuntija, yritysyhteistyökoordinaattori ja projektipäällikkö).

 

Tilaisuuksiin osallistui yhteensä n. 20 yritystä lähinnä pieniä, alueellisia  PK-yrityksiä.

 

2.3.4.3 Yhteenvetona Innofoorumeista

 

Yliopistollisten tutkimustulosten vieminen käytäntöön tarvitsee yliopiston puolelta lähentymistä yrityksiin monella eri rintamalla. Innofoorumeiden kaltaisia seminaareja on palautteiden perusteella syytä järjestää jatkossakin, myös eri muodoissa (eri teemoilla, eri toimialoilla) ja laajemmin kutsuttuina (esim. lehti-ilmoituksella), nyt koetellun kohdennetut kutsumenettelyn rinnalla.

 

 

 2.3.5 Keittämiskeskustelut ja mallinnus

 

Hankkeen aikana käytiin testaamassa hankkeessa esille nousseita ideoita ja ajatuksia, sekä tuloksia ja malleja hyödyntämisestä yritysten kanssa, jotta mallien käytännön yritystoimintaan sovellettavuus ja hyödynnettävyys olisi mahdollisimman realistista. Muutamat yritykset olivat tässä vaiheessa hyvin aktiivisia, ja niiden avulla saatiinkin toimivia konkreettisia ratkaisuja.

 

 

 

3. TAPAUSTUTKIMUSTEN KUVAUS JA TUTKIMUSTULOKSET

 

Tapaustutkimusten tarkoituksena on selvittää yliopistolähtöisen tutkimustulosten hyödyntämispolku eli innovaatioprosessi. Innovaatio määritellään tässä uuden idean, käytännön tai tuotteen kaupallistamiseksi ja/tai käyttöönottamiseksi. Innovaatioihin liittyvä vuorovaikutus eri toimijoiden välillä on myös huomioitu. Innovaatioprosessi voidaan puolestaan määritellä prosessiksi, johon sisältyvät vaiheet ideasta valmiiksi tuotteeksi, palveluksi tai toimintatavaksi. Innovaatioprosessi mallinnetaan joko lineaarisesti tai ei-lineaarisesti eteneväksi prosessiksi.

 

Innovaatioprosessia tarkastellaan seuraavien muuttujien kautta: 1) idean syntyminen, 2) rahoitus, 3) liiiketoimintaosaaminen/kaupallistaminen/levittäminen, 4) IPR sekä 5) tuotekehitys. Tutkimuskohteiksi valikoituivat MetaCase, Ekapeli ja Eheytetty koulupäivä. Metacase edustaa yliopistolähtöistä yritystä, kun taas Ekapeli- hanke toimii yliopiston sisällä, eikä sillä ole kaupallista toimintaa tällä hetkellä.    Eheytetty koulupäivä toimi esimerkkinä sosiaalisesta innovaatiosta.

 

 

3.1 MetaCase Consulting Oy

 

Metacase Consulting Oy (myöhemmin MetaCase) on suomalainen metamallinnukseen erikoistunut IT-alan yritys. Yrityksen MetaEdit+ -ohjelmistoa käyttävät tunnetut yritykset kuten TietoEnator, AT&T Bell, British Telecom ja Nokia. MetaCaselle myönnettiin InnoSuomi-palkinto vuonna 2001.

 

Idea yrityksestä ja tuotteesta syntyi Finsoft-ohjelmaan kuuluneessa Syti-projektissa (1988-1991). Ohjelman järjesti VTT ja sen rahoitti Tekes. Mukana oli myös suuria yrityksiä, kuten KOP, SYP and UPM Kymmene. Tekesin rahoitussääntöjen vuoksi tutkijat perustivat Metacase Consulting Oy:n saadakseen oikeudet tutkimustuloksiin itselleen. Sytin jälkeen tuotetta kehitettiin edelleen jatkoprojekteissa. Tärkeimmän, eli Metaphor-projektin 445 000 euron budjetin (1991–1994) rahoittivat Suomen Akatemia, Jyväskylän yliopisto ja Oulun yliopisto.

MetaCase osallistui Teknologiakeskuksen yrityshautomoon 1991–1992, ja löysi sitä kautta yhteistyökumppaneikseen S.A.M.I. konsultit ja Midinvest Management Oy:n. Työntekijämäärä kasvoi noin yhdellä vuosittain. Liiketoimintamalli muuttui tekniikkapainotteisesta markkinavetoiseksi vuonna 1998, kun ohjelmiston käyttäjämäärä oli kasvanut ja käyttäjäpalautetta alettiin aktiivisesti kerätä ja hyödyntää ohjelmistokehityksessä. 1990-luvun lopulla MetaCase haki kansainvälistymiseen tukea Tekesiltä ja koulutusohjelmista. Nykyään MetaCase työllistää kuusi ihmistä Suomessa ja Teksasissa.

 

 

3.1.1 Projekti-ideat

 

Ideoiden arvioinnissa tai jalostuksessa ei käytetty ulkopuolista apua. Tuoteideaa kehitettiin aluksi tutkimusprojekteissa, joissa Jyväskylän yliopistolla oli tärkeä rooli palkanmaksajana ja tilojen tarjoajana. Myöhemmin ideoiden kehittäminen siirtyi yrityksen tehtäväksi, ja 1998 alkaen käyttäjien mielipiteistä tuli tärkeä ideoiden lähde. Myös 1990-luvulla vallinnut yleinen IT-alan korostaminen vaikutti poliittisena projektit mahdollistaneena tekijänä.

 

 

3.1.2 Rahoitus

 

MetaCase sai rahoitusta yhteensä n. 230 000 euroa useassa muodossa: tutkijan palkkoina, osakkeenomistajien pääomana, pankin luottotilinä, riski-investointina sekä tutkimusrahoituksena. Rahoittajina ovat vuosien 1991-2006 aikana MetaCaselle ja tutkimusprojekteille toimineet osakkeenomistajat, Jyväskylän yliopisto, Tekes, TE-Keskus, Midinvest, Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä pankki. KTM rahoitti palkkakustannuksia vuonna 1992 sekä osan koulutusohjelman kustannuksista vuonna 1999. Tekes on tukenut kansainvälistymistä ja tutkimustoimintaa vuosina 1898-2006. Osakkeenomistajat sijoittivat yritykseen ennen sen perustamista sekä uudelleen 1996. Alkuvaiheessa rahoituksen saaminen koettiin vaikeana, sillä ohjelmistoala oli vielä uusi ja epävarma.

 

 

3.1.3 Liiketoimintaosaaminen / kaupallistaminen ja levittäminen

 

Liiketoimintaosaamisen lisäämiseksi MetaCase osallistui Teknologiakeskuksen yrityshautomoon sekä ohjelmistoalan koulutusohjelmiin Global Software III ja Pilot Software. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Jyväskylän yliopisto, Midinvest, Teknologiakeskus sekä S.A.M.I. konsultit. Yliopisto avusti ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman tekemisessä, mutta myöhemmin tehtyihin suunnitelman muutoksiin ei käytetty ulkopuolista apua. Teknologiakeskus ja Midinvest avustivat ensimmäisten budjettien ja liiketoimintaideoiden kehittämisessä. Ohjelmistoalan uutuuden vuoksi myös neuvoja ohjelmistoliiketoimintaan oli haastattelujen mukaan vaikea löytää. MetaCasen työntekijöillä oli toisaalta itselläänkin liiketoimintaosaamista, joten itsenäinen tiedonhaku, arviointiin ja päätöksenteko esimerkiksi yrityksen perustamisvaiheessa oli mahdollista.

 

3.1.4 Immateriaalioikeudet

 

Yritys perustettiin alun perin siksi, että tutkijaryhmä sai itselleen oikeudet Syti-projektin tuotoksiin. Myöhemmin immateriaalioikeuksien suojaamiseen käytettiin myös tavaramerkkiä, kun MetaEdit-tuotemerkki rekisteröitiin EU:ssa vuonna 1999 ja MetaEdit+ Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin. EU-patenttihakemuksen yritys teki ilman ulkopuolista tukea, mutta USA-patentin saamiseen ostettiin apua Finprolta. MetaCasella ei ole patentteja, sillä alkuperäinen idea on kerrottu projektijulkaisuissa, idea koetaan vaikeaksi selittää ja metamallinnuksen perusajatus on vanha.

 

 

3.1.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys

 

Tuotekehitykseen ovat osallistuneet vain Jyväskylän yliopiston tutkijat eri tutkimusprojekteissa sekä MetaCasen työntekijät. Tuotekehitys on ollut iteratiivista, ja saanut tukea tutkimusprojekteista. Tutkimusten aikana useita tuoteideoita tuli esille, mutta vain osa toteutettiin liian monimutkaisuuden ja pitkän toteutusajan välttämiseksi.

3.1.6 Innovaatioprosessi

 

 

Sekä MetaCasen oma innovaatioprosessi että tutkimusprosessi olivat kehämäisiä. MetaCasen prosessissa tehtävillä ei ollut tarkkaa järjestystä, vaan ne liittyivät aina toisiinsa. Vaikka yksittäinen tutkimusprojekti käyttikin lineaarista prosessimallia, muodostui projektien ketjusta kehä, jossa lineaarinen malli käydään toistuvasti läpi. Tutkimustulokset ovat vain osin käytettävissä MetaCasen tuotekehityksessä, minkä vuoksi laatikot eivät ole täysin sisäkkäisiä. Mallissa rahoitus on yhteydessä markkinoihin ja MetaCaseen, sillä rahoitusta saatiin yrityksen ulkopuolelta niin liiketoiminnan kehittämiseen kuin tutkimustyöhönkin. Rahoitus on lisäksi osin päällekkäistä, sillä MetaEdit+ -tuotetta kehitettiin tutkimusrahalla, ja toisaalta MetaCase käytti omaa pääomaansa rahoittaakseen sekä tutkimustyötä että omaa tuotekehitystään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3.2 Ekapeli

 

Ekapeli on oppimispeli, jonka tavoitteena on harjoittaa lukutaidon perusteita. Peli harjoittaa kirjainten ja niitä vastaavien äänteiden välisiä yhteyksiä. Ekapelin idea perustuu professori Heikki Lyytisen ja hänen ryhmänsä yli 20 vuoden tutkimuksiin oppimisvaikeuksista.

 

 

3.2.1 Projekti-idea

 

Professori Lyytinen ja hänen tutkimusryhmänsä selvittivät, että lukemaan oppimista vaikeuttavat kahdenlaiset ongelmat: 1) äänteiden havaitsemisen vaikeus ja 2) objektin nimeämisen vaikeus. Tutkimusryhmä keskittyi näin ollen löytämään keinoja, joilla harjoittaa näitä kahta ongelma-aluetta. Myös lasten motivoinnin ylläpitäminen harjoittelussa nähtiin tärkeäksi päämääräksi.

 

 

3.2.2 Rahoitus

 

Pelin ensimmäinen versio valmistui ilman ulkopuolista rahoitusta. Tekes tuli mukaan myöhemmin, kun peliä haluttiin kehittää monipuolisemmaksi. Tuki ei näin ollen kohdistunut itse tutkimukseen, vaan pelin käytettävyyden parantamiseen. Graphogamen rahoitus koostui Euroooan komission Marie Curie- apurahasta ja EU:n kuudennen puiteohjelman tuesta. Tekes, Jyväskylän kaupunki, Niilo Mäki- Säätiö, Lingsoft, TeliaSonera, Avence Digital ja Jyväskylän yliopisto myönsivät rahoitusta ohjelmointiin ja tekniseen kehittämiseen AdOppi-projektissa. LukiMat sai rahoitusta opetusministeriöltä ja Niilo Mäki- Säätiöltä.

3.2.3 Kaupallistaminen ja levittäminen

 

Professori Lyytinen suhtautuu Ekapelin kaupallistamiseen ja maksullisuuteen varauksella. Lukutaito on ihmisen perustaito, jonka saavuttaminen tulee Lyytisen mielestä olla riippumatonta ihmisen maksukyvystä. Ekapelistä aiheutuvat kustannukset tulisi näin ollen kattaa verorahoista saatavilla tuloilla. 

 

Ekapeli on käytössä Suomen kouluissa ja nykyään myös lastentarhoissa. Ekapelin voi myös asentaa yksityiseen käyttöön. Ekapeliä on saatavilla kuudella eri kielellä.

 

Lyytisen mukaan tehokkain tapa välittää tietoa pelistä tapahtuu käyttäjien kautta. Opettajat informoivat toisia opettajia, vanhemmat kertovat toisille vanhemmille ja niin edelleen.

 

 

3.2.4 Immateriaalioikeudet

 

Patentointimahdollisuuksia kartoitettiin, mutta EU:n patenttisäännöissä todetaan, että ihmismieleen vaikuttavia menetelmiä ei voida patentoida. Euroopan ulkopuolella, esim. USA:ssa patentointi sitä vastoin olisi mahdollista. Lyytinen kuitenkin korostaa, että sitä tietotaitoa, mikä tutkimusryhmälle on vuosien varrella kertynyt, on mahdotonta ulkopuolisen siirtää tai kopioida sellaisenaan.

 

 

3.2.5 Jatkohankkeet / tuotekehitys

 

Graphogame -hanke yhdessä "Oppiminen ja Motivaatio" huippututkimusyksikön kanssa kehittää Ekapeliä edelleen ja tutkii kirjain-äänne -yhteyttä harjoittavan pelin vaikutusta luku- ja kirjoitustaitoon suomen kielen lisäksi englannin-, saksan- ja hollanninkielisinä versioina. Graphogame on Marie Curie- huippututkimusohjelman hanke, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto Agora Center.

 

Ekapelin matemaattinen vastine, Mathventure, tuo apua matemaattisiin oppimisvaikeuksiin.

 

AddOppi- eli Adaptiiviset oppimisympäristöt - hankkeessa tutkitaan ja kehitetään tietokonepelimuotoisia perustaitojen oppimisympäristöjä.

 

Lukimat- hankkeen tavoitteena on tarjota tietoverkkovälitteisesti tukea esi- ja alkuopetuksen lapsille, joille lukemisen ja laskemisen oppimisvalmiuksien ja perustaitojen saavuttaminen on haasteellista.

 

 

 

 

 

3.2.6 Ekapelin innovaatioprosessi

 

Ekapelin innovaatioprosessi voidaan kuvata spiraalimaisena, sillä kaikki prosessin kehitysvaiheet perustuvat pelin alkuperäiseen ideaan. Professori Lyytisen mukaan lopullinen versio pelistä on vielä saavuttamatta. Lopulliseen versioon pääseminen edellyttää paljon tutkimus- ja kehitystoimintaa. Ekapelin muotoutumiseen on vaikuttanut suuresti myös käyttäjiltä saatu palaute.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3.3 Eheytetty koulupäivä

 

Eheytetty koulupäivä- käsite viittaa koulupäivän uudelleen organisointiin, niin että se tukee kodin, koulun ja työelämän yhteensovittamista. Kyseessä on aamu- ja iltapäiväryhmien sekä harrastekerhojen kytkeminen koulun perustoimintaan siten, että osallistuminen on vapaaehtoista, lapsen ja vanhempien tarpeista riippuvaa.  Eheytetty koulupäivä-projekti oli Mukava-hankkeen osaprojekti. Mukava- hanke oli osa Suomen Akatemian ja Jyväskylän yliopiston rahoittamaa psykologian huippuyksikköohjelmaa Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät (1997- 2005).

 

 

3.3.1 Projekti-idea

 

Keskustelua koululaisten pitkistä yksinäisistä iltapäivistä on käyty jo pitkään. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yksinololla on monia epäsuotuisia vaikutuksia lasten kehitykselle. Lisäksi suomalaisten koululaisten sosiaalinen kehitys ja hyvinvointi ovat olleet yhteiskunnallisen huolen aiheena. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta kiinnostui vierailullaan Jyväskylän yliopistossa professori Lea Pulkkisen Lapsesta aikuiseksi- pitkittäistutkimuksesta ja pyysi häneltä valtakunnallista kokeilu- ja tutkimussuunnitelmaa koululaisten sosiaalisen kehityksen tukemiseksi.  Projektin kantavaksi ideaksi nousi koulun ymmärtäminen toimintakeskuksena, joka oppimisen lisäksi tarjoaa koululaiselle mahdollisuuden harrastus- ja muuhun vapaa-ajantoimintaan.

 

 

3.3.2 Rahoitus

 

Päärahoittajana toimi Sitra. Sitran myöntämä rahoitus projektille (2002- 2005) oli yhteensä 1 261 800 euroa. Määräraha käsitti kokeilukoulujen oppituntien ulkopuolisen toiminnan kustannukset, osan toiminnan materiaalikuluista, koulujen yhdyshenkilöille maksetut korvaukset, projektikoordinaattorin palkka- ja toimintakustannukset, projektin verkostokokouksiin osallistumisesta aiheutuneet kulut sekä projektin ulkoisen arvioijan  palkkion.   Mukava-hanke ja sen myötä myös Eheytetty koulupäivä- projekti oli osa Jyväskylän yliopiston Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät- huippututkimusohjelmaa. Projekti sai näin ollen työtilat, työvälineet ja atk-palvelut huippuyksikön kautta. Myös huippuyksikön tieteellinen johto käytti viidenneksen työajastaan tähän projektiin. Tukea projekti sai myös opetusministeriöltä sekä kokeilussa mukana olevilta kunnilta. Myös yrityksiä saatiin mukaan hankkeeseen. Mukava-hanketta rahoittivat seuraavat yritykset: Nokia Oy, TeliaSonera Oy, SOK Oy, Tiivi Oy, Sanoma-WSOY, UPM-Kymmene ja YLE.

 

 

3.3.3 Kaupallistaminen ja levittäminen

 

Hankkeen tuloksia on hyödynnetty Opetusministeriön kouluhyvinvointityöryhmän muistiossa (OPM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:27), jonka kautta hankkeen tulokset ovat vaikuttamassa valtakunnallisesti koulujen kehittämiseen.

Projektin periaatteena oli avoin tiedottaminen. Kokonaiskoulupäiväprojektin alusta lähtien kokeilun tavoitteista, kokemuksista ja tutkimustuloksista kerrottiin julkisuuteen. Projektista on julkaistu kolme kirjaa ja tietoa on saanut myös hankkeen internetsivuilta. Tutkimusraportteja on ollut myös Peda.net- kouluverkon sivuilla. Lisäksi tutkimustuloksista on julkaistu erillisiä mediatiedotteita.

 

Alan ammattilaisille kokonaiskoulupäiväprojektin toimintaa esiteltiin erilaisissa seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa, muun muassa lääninhallituksen järjestämissä tilaisuuksissa eri puolilla Suomea sekä Saksassa, Virossa ja Norjassa. Hankkeella oli projektin puitteissa edellä mainittujen kansainvälisten yhteyksien lisäksi yhteyksiä myös Sveitsiin, USA:han ja Kanadaan.

 

 

3.3.4 Immateriaalioikeudet

 

Kokeilussa toimittiin ns. open source -periaatteella, ja siinä saadut kokemukset ja tulokset ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

 

 

3.3.5 Jatkohankkeet

 

a) Kunnallisen aamu- ja iltapäivätoiminnan ensiaskeleet – selvitys

 

Raportissa vertaillaan, miten aamu- ja iltapäivätoiminta toteutui sellaisissa kunnissa, jotka eivät olleet mukana kokeilussa ja kunnissa, jotka olivat mukana kokeilussa. Raportissa todetaan, että ero oli suuri: toiminnan toteuttamiselle oli paljon paremmat lähtökohdat niissä kouluissa, jotka olivat olleet mukana Mukava-hankkeessa.

 

 

b) Mukavaa koulupäivää!- hanke

 

Mukavaa koulupäivää! - hanke, viralliselta nimeltään "Lasten ja nuorten hyvinvointiosaamisen jalkauttaminen Keski-Suomen kuntiin", on Keski-Suomen liiton rahoittama projekti ajalle 1.4. – 31.12.2006.

 

c)Väitöstyö: Digitaalisen kommunikaatiosovelluksen kehittäminen kodin ja koulun vuorovaikutuksen edistämiseksi (Juha- Matti Latvala)

 

 

3.3.6 Innovaatioprosessi

 

Innovaatioprosessia voidaan pitää kehämäisenä, sillä perusidean ohella toimijoilla oli vapaat kädet toteuttaa eheytetyn koulupäivän ideaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Vuorovaikutus toimijoiden välillä oli tiivistä, sillä niin ideoiden kuin palautteenkin vaihtaminen puolin ja toisin oli runsasta. Eheytetty koulupäivä- hanketta kuvaavatkin vuorovaikutuksellisuus, vastavuoroisuus ja yhdessä oppiminen. Toiminnan voidaan sanoa näin ollen perustuvan luottamuksellisten ja vastavuoroisten verkostojen olemassaoloon. Hanke on siinä mielessä lineaarinen, että sen lähtökohtana on ollut selvä yhteiskunnallinen ongelma, johon on lähdetty etsimään ratkaisua. Lineaarisuutta lisäsi myös se, että Eheytetty koulupäivä- hanke suoritettiin kokeiluna, jolloin hanke noudatteli tieteellisen kokeen periaatteita.

 

 

 

 

 

 

3.4 Yhteenvetoa tapaustutkimuksista

 

Tutkimus osoitti, että innovaatioprosessi oli kaikissa tapauksissa ei-lineearinen. Ei- lineaarisiin innovaatioprosesseihin liittyi kuitenkin myös lineaarisia piirteitä, sillä tutkimustoiminta noudatteli kaikissa tapauksissa perinteisen tutkimusasetelman mukaista kehityskulkua.

 

Innovaatioprosesseissa korostui prosessin vuorovaikutuksellinen luonne: käyttäjiltä saatu palaute ohjasi toimintaa kaikissa tapauksissa.  Myös sosiaalisen pääoman merkitys tuli tapaustutkimuksissa esille. Esimerkiksi Eheytetty koulupäivä- hankkeen johtajan, Lea Pulkkisen, nauttima yhteiskunnallinen arvostus sekä laaja sosiaalinen verkosto mahdollistivat osaltaan hankkeen onnistuneen läpiviemisen sekä takasivat hankkeen näkyvyyden mediassa. Sosiaalisen pääoman onkin todettu edistävän henkilön tai yhteisön toimintamahdollisuuksia samalla lailla kuin toisissa asioissa taloudellinen pääoma (ks. esim. Putnam 1993).

3.4.1 Sosiaalisten innovaatioiden erityispiirteitä

 

Sosiaalisten innovaatioiden kehittämiselle ja hyödyntämiselle ei ole olemassa tukirakenteita, jolloin sosiaalinen innovaatio on riippuvainen poliittisista ilmapiiristä. Myös esimerkiksi median vaikutus sosiaalisten innovaatioiden hyödyntämisessä on merkittävä. Media nostaa tiettyjä asioita julkisuuteen, samalla jättäen toiset asiat vähemmälle huomiolle. Median esitys on myös rajallinen, sillä asioita tarkastellaan usein vain yhdestä näkökulmasta käsin. Median valitsemasta näkökulmasta riippuu näin ollen se, millaisena sosiaalinen innovaatio näyttäytyy.

 

Sosiaaliset innovaatiot poikkeavat tuote- ja prosessi-innovaatioista myös siinä, ettei hyötyä pystytä välittömästi ja tarkasti arvioimaan. Liiketoiminnassa kustannus-hyöty-suhde on tarkasti määritelty ja innovaatio on näin ollen tarvittaessa perusteltavissa täsmällisellä hyötylaskelmalla. Sosiaalinen innovaatio tähtää tuloksellisuuden lisäksi myös yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseen, eikä välttämättä aina ole yksimielisyyttä siitä, millainen toiminta on kaikkien osapuolten kannalta hyvinvointia kasvattavaa.

 

Kuten kaikki sosiaaliset ilmiöt, myös sosiaaliset innovaatiot ovat riippuvaisia yhteiskunnallisesta määrittelystä. Määrittelyt eivät ole yhteneviä kaikista näkökulmista, vaan niihin liittyy arvoja ja etuja. Oma positio yhteiskunnassa vaikuttaa siihen millaiseksi sosiaalinen innovaatio arvioidaan. Sama asia voidaan myös kulttuurista, perinteistä ja yhteiskunnan ilmapiiristä johtuen nähdä monilla eri tavoilla. Tämän vuoksi sosiaalisten innovaatioiden hyödyntäminen poikkeaa suuresti esimerkiksi teknologisten innovaatioiden hyödyntämisestä. Sosiaalinen innovaatio on riippuvainen yhteiskunnan sille antamasta määrittelystä. Sosiaalisten innovaatioiden kohdalla myös asiantuntijuuden ja tieteellisen tiedon rooli on vähäisempi kuin tuote- ja prosessi-innovaatioissa. Sosiaalisten innovaatioiden kohdalla asioista tulee helposti mielipidekysymyksiä, jolloin jokaisella on oikeus ilmaista kantansa. Asiantuntijan lausunto on tällöin vain mielipide, jonka painoarvo on sama kuin maallikonkin mielipide. Tieteellisen tiedon hyödyntäminen sosiaalisten innovaatioiden kohdalla on näin ollen vielä hyvin puutteellista.

 

Sosiaalisen innovaation leviäminen vaatii siis yhteiskunnallisen konsensuksen löytämistä. Päättäjien, poliitikkojen, asiantuntijoiden ja kansalaisten on oltava yksimielisiä sosiaalisen innovaation vaikutuksista ja hyödyllisyydestä. Sosiaalinen innovaatio ei näin ollen kulkeudu suoraan tutkimuksesta käyttöönottoon, vaan sen on läpikäytävä monet eri tahot, ennen kuin se on valmis yhteiskunnalliseen käyttöön.

 

Yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Muutos ei kuitenkaan tapahdu kaikissa kohteissa samanaikaisesti, vaan toiset elementit muuttuvat nopeammin kuin toiset. Hitaammin ja nopeammin muuttuvien ainesten välille syntyy  kulttuurinen viive, joka voi aiheuttaa voimakkaitakin yhteiskunnallisia normiristiriitoja. Thorstein Veblen on jakanut inhimillisen toiminnan kahteen tyyppiin: instrumentaaliseen eli teknologiseen ja seremonialliseen eli institutionaaliseen. Edelliseen kuuluu tuottava ja luova työ, erityisesti tiede ja tekninen suunnittelu. Jälkimmäiseen kuuluu toiminta, joka pitää yllä yhteiskunnallista järjestystä. Instrumentaalinen toiminta on luonnostaan edistyvää, sillä se pyrkii löytämään aina vain parempia ratkaisuja teknisiin ongelmiin. Seremoniallinen toiminta taas on luonteeltaan säilyttävää: se perustuu uskomuksiin, hierarkioihin ja statuseroihin. Tästä syntyy kulttuurinen viive, eli teknologian edistyminen instituutioita nopeammin.

 

 

 

 

	Projekti-idea	Rahoitus	Kaupallistaminen ja levittäminen	IPR	Tuotekehitys ja -viimeistely
EkaPeli	20-vuotinen pitkittäistutkimus Ekapelin taustalla. Projektisuunnitel-ma tehtiin vasta Tekesin sitä vaatiessa. Alkuvaiheessa mukava Lyytisen lisäksi yksi ohjelmoija.	Ensimmäisen version kehitystyö tapahtui ilman ulkopuolista rahoitusta. Tekes rahoitti osa-aikaisen ohjelmoiman lisätäkseen pelin toimintoja.	Peliä ei kaupallisteta, verotuksesta saatavat tulot kattavat kustannukset. Opettajat ja vanhemmat levittävät tietoa pelistä kotimaassa ja ulkomailla. Aiheesta artikkeleita lehdissä.	Patentointimahdolli-suuksia kartoitettiin, mutta johtuen EU:n patenttisäännöistä patentointi ei mahdollista. Lyytisen tietopääoma ei kuitenkaan  kopioitavissa tai muuten saatavilla.	Lyytinen kehitti tutkimustensa perusteella Ekapeliä. Sen yhteydessä syntyi myös Graphogame ja matemaattinen peli. Graphogame sai rahoitusta EU:lta ja matemaattinen peli on levinnyt muiden tutkijoiden välityksellä
Eheytetty koulupäivä	Tulevaisuusvalio-kunta pyysi Pulkkista soveltamaan pitkittäistutkimuk- sensa tuloksia koulupäivän kehittämiseen.	SITRA toimi päärahoittajana 1 261800 euron tuella. Muut rahoittajat tulivat Mukava-hankkeen kautta.	Ei aikomusta kaupallistaa idea. Tutkimusraportteja julkaistu peda.net- sivustolla.Aihe ollut runsaasti esillä eri medioissa. Seminaareja niin kotimaassa kuin ulkomailla.	Open source- periaate:  tutkimustulokset ovat  kaikkien saatavilla. Tuloksia on käytetty mm. opetusministeriön työryhmämuistiossa	Monimuotoisuuden periaate: eheytetyn koulupäivän toteuttamiselle ei ole yhtä ja ainoaa toimivaa mallia. Sen sijaan koulupäivän rakenneuudistukses-sa lähdettiin liikkeelle koulun omista mahdollisuuksista, kehittämisnäkemyk-sistä ja paikallisista olosuhteista.
	Projekti-idea	Rahoitus	Kaupallistaminen ja levittäminen	IPR	Tuotekehitys ja -viimeistely
MetaCase	SYTI-projekti, jossa kehiteltiin yritysten keinoja hyödyntää mallinnustyökaluja omien ohjelmistojensa kehityksessä.	Vuosien 1991- 2006 aikana tukea viideltä eri rahoittajalta yhteensä n.230 000 euroa. Rahoittajina toimineet Midinvest, Tekes, osakkeenomistajat, KTM sekä paikallinen pankki.	Kaupallistaminen oli lähtökohtana alusta alkaen. MetaEdit  aluksi maksullinen ohjelma, myöhemmin MetaEdit +  on lisensoitu.	Ei patentteja. Tuotenimi on rekisteröity EU:n alueella ja USA:ssa. IPR-asioita kartoitettu kaikissa tutkimusprojekteis- sa. Neuvontaa immateriaalioikeuk- sissa tarjosi ainoastaan Finnpro.	Ensimmäinen prototyyppi kehiteltiin SYTI- projektissa.  Tuote oli maksullinen. MetaEdit + syntyi Metaphor- projektin aikana. MetaCase ja tutkimusprojektit kehittelivät tuotetta edelleen. Yhteistyötä Jyväskylän yliopiston, Tekesin ja muiden IT-alan yritysten kanssa.